Opettajan johdolla valloittamassa Sapporon yöelämää

Sunnuntai 23. syyskuuta

Vietin aamupäivän tutustumalla tarkemmin läheisellä Sooenin juna-asemalla sijaitsevan Aion-tavaratalon valikoimaan. Tämä asuntolakin on nimetty Sooeniksi, joten asema ja kauppa ovat tosiaan ihan mukavan lähellä. Sekä vaatteet että ruoka näyttivät sopivan hintaisilta. Kävin samalla lounaalla japanilaisessa ”perheravintolassa”. Niiden ruokavalikoima on laaja ja hinnat kohtuu edulliset, joten herkullinen sienipasta-annos, salaatti ja keittokupillinen päätyivät mahaani n. 8 eurolla. 

Iltapäivällä tapasimme yhdessä muiden suomalaisten vaihtarien ja Erkin kanssa paikallisen suomenkielen opettajan, Aki-sensein Sapporon asemalla. Tästä alkoikin odotettua paljon pidempi ja hauska ilta.

Ensimmäinen etappi oli kaupunkia halkovassa isossa Oodori-puistossa järjestetty syysfestivaali, joka tarjosi erilaisia ruoka- ja juomakojuja aina saksalaisesta oluesta kebabiin ja japanilaistyylisiin makeisiin. 

Seuraavassa kuvia festivaalilta:

Erkki osti kauriinlihaa. Se oli herkullista!

Maistiaisa jaettiin auliisti. Tässä oli tarjolla kalaa ja katkarapuja.

Samu selvittämässä sijaintia kartasta.

Milla : )

Kun festivaali oli kuuden aikoihin katsastettu, siirryimme syömään illallista perinteiseen yakiniku-ravintolaan. Yakiniku tarkoittaa kirjaimellisesti paistettua lihaa, mutta Suomesta poiketen asiakkaat paistavat tilaamansa lihan ja kasvikset itse pöytään tuotavilla minigrilleillä. Tämä on hauska tapa seurustella ruokailun lomassa, ja ohueksi siivutettu liha myös maistuu parhaalta suoraan grillistä noukittuna. Kaikki ruokailijat osallistuvat ”ruuanlaittoon” asettelemalla tilattuja aineksia grilliin ja kääntelemällä niitä. Mieleinen suupala noukitaan suoraan grillistä samoilla puikoilla kun haluttu kypsyysaste on saavutettu. Aterian lisäksi tilasimme totta kai nomihoudain, eli sekä alkoholillisia että alkoholillisia juomia sai tilata syömisen ajan niin paljon kuin halusi tiettyä maksua vastaan. Koko aterian hinnaksi muodostui 2500 jeniä/henkilö, eli n. 25 euroa. Hieman hintavampaa kuin normaali ruoka, mutta väitän että pelkkä nomihoudai (jos sellainen joskus Suomeen lanseerattaisiin) maksaisi kotona enemmän. 

"kokkausta"

myös vihanneksia löytyi

Syömään!

Syömisen jälkeen siirryimme aikaisen ajankohdan vuoksi karaokeen. Nyt on siis korkattu tämäkin hauskuus tältä vuodelta. Japanilaisessa karaokessa tosiaan Suomesta poiketen vuokrataan aina oma huone kaveriporukkaa varten, jossa sitten kukin voi laulaa vuorollaan valtavalta kappalelistalta haluamansa laulun ja juoda haluamiaan huoneeseen tilattavia juomia. Illan kappalevalinnat vaihtelivat japanilaisesta iskelmästä eli enkasta nykyiseen japanilaiseen pop-musiikkiin ja vanhoihin länsimaisiin klassikoihin. Mahtuipa mukaan myös yksi suomalaisen HIM-yhtyeen kappale. (Kappalevalikoimat ovat siis todellakin laajat, kun jopa Suomalaisia kansainvälisesti menestyneitä bändejä löytää helposti.)

Karaoken jälkeen oli vuorossa opettajan suosima oikein tyylikäs ja rauhallinen jazz-baari. Ja toki täälläkin nomihoudai, edulliseen n. 15 euron hintaan. Itse tosin lopetin alkoholijuomien juomisen jo parin annoksen jälkeen ja tyydyin tilaamaan vettä muiden jatkaessa. : )

Jazz-baarin jälkeen kuvittelin meidän jo lähtevän kotia kohti (kello oli siinä yhden maissa), mutta senseillä oli vielä yksi paikka mielessään. Hän johdatti meidät kellarikerroksessa sijaitsevaan, uskomattoman tyylikkääseen ja pieneen baariin, jonka pinta-ala oli n. 2mX15m. Sellaisia paikkoja ei Suomessa voisi ikinä kuvitellakaan näkevänsä. Tämä oli siis juuri sellainen baari mitä olette ehkä nähneet joissain elokuvissa ja joihin ei todellakaan löydä, ellei satu tietämään paikkaa. Aikomuksena oli ilmeisesti juoda yhdet ja lähteä melko pian, mutta juuri kun itse olin henkisesti valmistautumassa lähtöön, pieneen baariin pelmahti toinen suunnilleen meidän porukkamme kokoinen joukko juhlijoita. Teimme uudelle porukalle tilaa, ja tästä seurasi vilkas ja hauska keskustelu ja tarjosipa ramen-ravintolan omistajiksi osoittautunut pariskunta meille kaikille vielä juomatkin. Tämän seurauksena ilta venyi todella myöhään, mutta onneksi älysin itse pysytellä mehu- ja kokislinjalla, joten tästä ikimuistoisesta illasta ei seurannut muuta kuin väsymys seuraavaan päivään. 

Appelsiinimehua fiinissä baarissa - käy se näinkin!

Huonepläjäys

Yleisön pyynnöstä esittelen nykyisen asuntoni kuvilla.

Pienihän tämä on, mutta olen äärettömän iloinen omasta kylpyhuoneesta ja keittonurkkauksesta. Muissa HUSTEP:ilaisille mahdollisissa asuntoloissa ei moista luksusta ole. Anteeksi pojat! (Tämä asuntola on tosiaan vain tyttöjä varten) Aion kunnioittaa kylppäriä testaamalla tänään ensimmäistä kertaa itse kylpyammetta. Ostin onsen-pulveria, jonka avulla kylvystä pitäisi tulla saman lainen kuin aidossa Japanilaisessa kuumassa lähteessä ; )

Turistikierros

Lauantai 22. syyskuuta

Huomasin perjantai-iltana, että olin tehnyt klassisen adapterimokan. Eli Suomesta ostamani adapteri oli sopiva kaikille muille latureilleni, mutta tietokoneeni johdon pää sattui olemaan liian iso adapteria varten. Olin ollut niin kiireinen, etten ollut juuri ehtinyt käyttämään tietokonetta, enkä siksi huomannut asiaa ennen kuin illalla. Aamulla yritin siis lähteä jo kymmenen jälkeen etsimään sopivaa adapteria omin päin. Olin nimittäin nähnyt elektroniikkaosaston käydessäni JR Towerissa edellisenä päivänä Fei Fein kanssa. Osaston löytäminen osoittautui kuitenkin pian mahdottomaksi, joten tyydyin kiertelemään ja ihmettelemään erilaisten vaatekauppojen määrää. Tuntuu todella ihmeelliseltä, että äkkiä on saatavilla näin laaja valikoima erilaisia vaatteita, joissa olen M-kokoa. Suomessa oman kokoisten vaatteiden löytäminen on sen verran hankalaa, etten ole tottunut tällaiseen. Ostin kuitenkin yhden topin ja T-paidan, koska todella tarvitsen hellevaatteita. Suomesta lähtiessä en kavereiden sanomisista huolimatta sisäistänyt vallitsevaa kesäistä ilmanalaa, joten mukanani on lähinnä syksy- ja talvivaatteita. Paremmin vuodenaikaan sopivat kengät ovat myös nyt ostoslistalla. 

Tältä näyttää kävelyreittini asuntolalta asemalle päin:

 

Kello 13 tapasimme sovitun mukaisesti Sapporon aseman länsiporttien Mr. Dounut –liikkeen edessä Takin, Shosuken ja muiden suomalaisvaihtarien kanssa. (Nyt valehtelin hiukan, Shosuke tuli hieman myöhässä jo liikkeelle lähdön jälkeen.) Kävimme ihan ensimmäiseksi yhdessä ostamassa johtooni sopivan adapterin, minkä jälkeen alkoi kierros ympäri Sapporoa. Shosuke ja Taki esittelivät meille kaupunkia ja hyödyllisiä kauppoja. Päivä oli todellakin hyödyllinen jatkon kannalta, jalat tosin kuluivat muusiksi kaikesta kävelystä. Päivän päätteeksi kävimme yhdessä purikurassa (purikura on valokuva-automaatti, johon voi valita erilaisia taustoja, ja joissa kuvat ottamisen jälkeen koristellaan digitaalisesti. Tämän jälkeen ne printataan ulos parina todella pieniä kuvia sisältävänä arkkina. Kuvien koko on n. 1cmX1cm luokkaa) ja kotimatkalla tyttöjen kanssa syömässä illallista. 

Tässä kuvia päivästä: 

vanha kaupungintalo ja päivän retkikunta

Oodorin puistossa oli ekotaidetta muovipulloista

Mango-jogurtti -juoma ja japanilainen makealla paputahnalla täytetty anpan

Shosuke taitteli kurjen kahvittelun lomassa

Sapporon TV-torni

Shosuke ja Taki tarjosivat meille tokoyakia, eli mustekalalla täytettyjä taikinapalloja

illansuussa Sapporon aseman edessä

Osa Sapporon asemarakennusta

 

Flunssa on paranemaan päin, mutta edelleen olemassa. Ääni on matala ja olotila aika väsynyt. Mutta eiköhän tämä tauti pikku hiljaa jo häviä!

Ensimmäinen päivä uudessa kotikaupungissa

Perjantai 21.syyskuuta

Perjantaiaamuna lähdimme jo yhdeksän aikaan tuutorini kanssa käymään ward officessa ilmoittamassa minut uudeksi asukkaaksi, hakemassa vakuutuksen ja ties mitä muuta. Virallisia papereita vain työnnettiin eteeni täydennettäväksi, ja Fei Fei auttoi niin etten joutunut itse kirjoittamaan juuri muuta kuin nimeni. Kaikki kaavakkeet olivat japaniksi ja virkailijat myös puhuivat vain japania, joten ilman tuutoria en olisi mitenkään selvinnyt näistä muodollisuuksista. Lisäksi avasin pankkitilin, koska yliopisto sitä vaatii. Itse en nyt vielä oikein tiedä, onko tilistä sitten lopulta mitään hyötyä. Japanilaiset ovat pankkienkin kanssa oudon muinaisia, internet-asiointia ei ole ainakaan missään normaalissa pankissa, eikä niihin siis voi ilmeisesti myöskään siirtää itse rahaa omalta pankkitililtään Suomesta netin kautta. Joten taidan hoitaa pankkiasiani netissä ja nostaa sitten täällä visalla aina kuukausittain tarvittavan rahatukon.

Virastojen jälkeen kävimme lounaalla Sapporon aseman yhteydessä sijaitsevassa JR Towerissa, joka on yksinkertaisesti valtava, neljän tavaratalon muodostama ~10-kerroksinen ostoskeskus. Söimme sushia ylimmässä kerroksessa. Ateria oli herkullinen ja kohtuuhintainen, joten tarjosin myös tuutorini ruuan kiittääkseni sen päivän kovasta työstä. Tämän jälkeen kävimme vielä ilmoittamassa minut paikalla olevaksi International Student Centerissä yliopistolla. Kampusalue on todella iso ja puistomainen, en olisi ikinä Oulun yliopiston jälkeen uskonut, että Yliopisto voi olla alueena niin nätti. 

Päivän virallisen osuuden jälkeen tapasin Erkin, ja päätimme lähteä yhdessä käymään nähtävyyskartasta bongaamassani Hokkaidon temppelissä. Erkistä oli myös itsekin Hokkaidon Yliopistossa vaihdossa olleena paljon apua taloustarpeiden ostossa 100 jenin kaupasta ja tämän Hokkaidon temppelin löytämisessä.  Saavuimme temppelille aika myöhään, joten ehdimme katsella vain hetken ennen kuin ovet suljettiin viideltä kovan rummutuksen ja muiden rituaalien kera. Temppeliä ympäröivä iso puisto oli kuitenkin kaunis, eli reissu ei ollut aivan turha. 

Ohessa kuvia temppelistä ja sitä ympäröivästä puistoalueesta:

 

Pysähdyimme paluumatkalla teelle, ja huomasin että vaikka ravintolaruoka on täällä huomattavasti Suomea halvempaa (alle 10 eurolla syö todella hyvin normaalissa japanilaistyylisessä ravintolassa), niin kahviloissa itse juomat, kahvi ja tee, ovat tuplasti Suomen hinnoissa. Eli 4-6 euron luokkaa. Leivonnaiset ovat taas samaa hintatasoa kuin kotipuolessa.

 

Lopuksi kävimme Erkin kanssa vielä kirjakaupassa. Ostin yhden japanin kieliopin oppikirjan, kanji-harjoituslappuja, kirjan jossa on 1-2 sivun novelleja japaniksi englantilaisten käännösten kera sekä yhden jo aiemmin kieleltään todella hyväksi havaitsemani manga-sarjan ensimmäisen osan, しろくまカフェ:n

Loppuun liitän kuvan ostamastani 20 euron vedenkeittimestä joka hohtaa pelottavan sinisenä aina ollessaan päällä. Hyvin jännä.

Tuskien matka Sapporoon

keskiviikko 19.syyskuuta – torstai 20.syyskuuta

Matka Sapporoon alkoi keskiviikkona 19.syyskuuta kello kuuden aikaan aamulla saapumisella Helsinki-Vantaan lentokentälle. Lensimme kaikki neljä Oulun yliopistosta Hokkaidon Yliopistoon menevää samoilla lennoilla. Olin onnistunut hankkimaan maanantaina kevyen flunssan, joten se painoi hieman jo tässä vaiheessa. Ensimmäinen lento Amsterdamiin lähti hieman myöhässä tarkoitetusta ajasta (joka olisi ollut 8:15), mutta kaikeksi onneksi kone kiri matkan aikana tämän virheen vaivaiseen 15 minuuttiin ja Amsterdamissa oli 4,5 tuntia vaihtoaikaa. 

Tämä Helsinki-Amsterdam väli oli siinä mielessä hieman raskas, että väsymyksestäni huolimatta en päässyt lainkaan levähtämään puheliaan vierustoverin ansiosta. Matka meni kyllä aika nopeasti ja jutut olivat hauskoja, mutta Amsterdamissa oli jo vähän hakattu olo. Ja tämä oli vasta matkan ensimmäinen etappi. Lisävaikeutta tuotti se, että koska olin tehnyt ennakkoon netissä online bookingin kehdelle seuraavalle lennolle (lentoyhtiöltä tuli tähän kehottava maili), jouduin hakemaan boarding passit seuraaville lennoille täältä Amsterdamin kentällä. Väsymyksen ja flunssan takia tämä otti hieman hermoille, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. (Ne muut, jotka eivät olleet tehneet online bookingia saivat heti Helsingissä kaikki tarvittavat boarding passit, mikä hieman kiehutti seistessäni flunssaisena jonottamassa kyseisiä lappuja Amsterdamin kentällä.)

Lento Amsterdamista Hongkongiin sujui ilman ongelmia, mutta viimeiset 3 tuntia olivat hieman tuskaisia puutteellisen jalkatilan, väsymyksen ja flunssan vuoksi. Katsoin omalta näytöltäni Dark Shadows –elokuvan matkan aikana. Oli ihan hauska raina. Ai niin, lisäksi katsoin toki Simpsoneja. Toimivat aina kun väsymys on tarpeeksi suuri. 

Viimeinen lento Hongkongista Sapporoon sujui jo hieman edellisiä paremmin, nukuin hieman, selailin yliopistolta saatuja papereita ja katsoin hieman lisää Simpsoneita. Sitten oltiinkin perillä Sapporossa. Täytyy sanoa, että väsymyksestä huolimatta hymyilytti melkoisesti kun näki ensimmäisen kerran lentokoneen ikkunasta tulevaa asuinmaata. 

Lentokentällä oli jokaista vaihtaria vastassa Hokkaidon Yliopiston tuutori. Omani on pari vuotta Sapporossa asunut kiinalainen tohtorivaiheen opiskelija Fei Fei. Olen hänelle paljosta velkaa, vaikka itsekin Oulu Yliopiston kummioppilaana toimineena tiedän, että tämä auttaminen kuuluu toimenkuvaan. Menimme tosiaan yhdessä tuutorini kanssa junalla lentokentältä Sapporon keskusasemalle, mistä otimme taksin asuntolalle (taksimatka maksoi yhteensä alle 6 euroa neljältä henkilöltä, taksit ovat siis todella edullisia Suomeen nähden) yhdessä Millan (toinen Oulun yliopiston vaihtari) ja tämän tuutorin kanssa. 

Asuntolalta on n. 10 minuutin kävelymatka yliopiston kampusalueelle ja päärautatieasemalle kävelee 20 minuutissa. Sijainti on siis loistava. Asuntola on tarkoitettu vain tytöille, ja säännöt vieraiden suhteen ovat japanilaiseen tyyliin hyvin tiukat, mutta ainakin täällä on hyvin rauhallista. Huoneesta löytyy sänky ja petivaatteet, vaatekaappi, kirjoituspöytä, iso jääkaappi-pakastin, yhden levyn sähköhella ja keittiötaso tiskikaapilla ja altaalla sekä kylpyhuone. Kylpyhuoneessa on jopa amme! Myös ilmastointi näyttää toimivan oikein hyvin, sillä huoneeni on mukavan viileä ulkoilman +25 asteesta huolimatta. Meitä asuu täällä nyt kolme suomalaista; minä, Milla ja Helsingistä tullut Pauliina. Aulassa on aina iltakymmeneen asti paikalla asuntolan valvoja, heitä on ilmeisesti ainakin kaksi. Vaikuttavat molemmat mukavilta ja olen päässyt puhumaan heidän kanssaan ihan mukavasti japania. Hämmentävää tosin on, että molemmat ovat miespuolisia (vaikkakin lähellä pappaikää), kun nyt kuitenkin naisten asuntolasta on kyse. Mutta no, onpahan joku pelottelemassa epätoivottuja henkilöitä pihalle, jos sellaisia kaiken todennäköisyyden vastaisesti ilmaantuu asuntolan ovelle.

Torstai-iltana oli vielä huoneiden luovutuksen jälkeen ohjelmaa. Tapasin nimittäin seitsemän aikaan illasta kolme Sapporossa asuvaa japanilaista kaveriani, jotka olivat viime vuonna vaihdossa Oulun Yliopistossa. Mukana oli lisäksi Milla (olin kutsunut myös nämä Oulusta tulleet pojat, mutta he olivat liina väsyneitä lennosta tullakseen mukaan), sekä Mikko ja Sapporossa vieraileva Erkki. Oli todella hauskaa nähdä vanhoja kavereita ihan uudessa ympäristössä, vaikka tunnelma olikin todella epätodellinen. Olin toi myös sen verran väsynyt, että koko tapahtuma tuntui aivan unelta. Seuraavassa kuvia illasta izakayassa, japanilaistyylisessä baarin ja ravintolan yhdistelmässä. (Izakayat tarjoavat usein 飲み放題:ta, missä saa tietyun ajan sisällä tiettyä summaa vasten juoda niin paljon listalta löytyviä alkoholillisia ja alkoholittomia virvokkeita kuin itse haluaa, ja jälleennäkemisen kunniaksi otimme toki myös tämän palvelun käyttöön. Itse tosin flunssan vuoksi join lähinnä teetä ja mehua). Lähdimme Millan kanssa jo melko aikaisin, siinä kymmenen jälkeen. Muut jäivät vielä jatkamaan iltaa muualla, mutta itse olin hulvattoman väsymyksen takia ihan tyytyväinen tähän ratkaisuun. Ilta oli joka tapauksessa todella mukava!

Lähtövalmisteluja

Nyt on alle viikko aikaa lähtöön ja se on tarkoittanut aikamoista kiirettä valmistelujen suhteen. Asiaa ei myöskään mitenkään helpottanut, että kävin vielä viime viikonloppuna Tampereella järjestetyssä Traconissa. En tosin kadu yhtään, sillä reissu oli vallan onnistunut ja oli hauska nähdä monia ihmisiä vielä kerran ennen lähtöä.

Kävin hakemassa viisumini viime perjantaina Helsingistä Japanin Suomen suurlähetystöstä. Reissu oli vähän rankemman puoleinen, sillä jouduin matkustamaan Helsinkiin yöjunalla kun töistä ei herunut torstaita vapaaksi. Saavuin siis perjantaiaamuna Helsinkiin seitsemän aikoihin. Tähän aikaan jopa pääkaupunki tuntu hyvin hiljaiselta. Kulutin aamuni vaeltelemalla ympäri keskustaa ja käymällä kauppatorilla ja aamiaisella Fazerin kahvilassa. Suurlähetystön ovelle saavuin mallikkaasti juuri ennen avaamisaikaa klo 9:30, ja pääsin ensimmäisenä asiakkaana sisään metallinpaljastimen läpi. Itse viisumin tekoon kului ehkä 20 minuuttia, jonka vietin selailemalla suurlähetystön kirjastosta löytynyttä teeseremoniasta kertovaa lehtistä. Haluan tosissaan tutustua tarkemmin teeseremoniaan, se on minusta jo pitkään tuntunut todella mielenkiintoiselta ilmiöltä.

Saatuani viisumin suuntasin Kaisaniemen metroasemalle tapaamaan Helsingissä asuvaa serkkuani, ja päivä vierähtikin sitten mukavasti kaupungilla ja serkun koiraa ulkoiluttamalla. Onneksi ohjelmaan mahtuivat myös lyhyet nokoset, ne pelastivat jo hieman sekavaksi käyneen olotilan.

Perjantai-iltana matkani jatkui sitten Helsingistä Tampereelle Traconia varten. Alunperin minun oli tarkoitus nukkua tapahtuman ajan työntekijöille ilmaisessa lattiamajoituksessa, mutta kun ilmeni että Fukkan, Hannan ja Emilian hotellihuoneessa oli vielä ylimääräinen sänkypaikka, mukavuudenhalu vei voiton. Ja täytyy sanoa etten kadu hitustakaan. Sain nukuttua molempina öinä kunnolla ja huoneseura oli jälleen kerran parasta mahdollista!

Traconin lauantai sujui minulta lähinnä cosplay mammailun merkeissä, eli vietin aikaan cosplay bäggärillä paimentamassa ja muutenkin kaitsemassa cosplay-pukukisan osallistujia. Sunnuntaina oli sitten onneksi mukavasti aikaa ottaa rennosti ja vain oleskella kavereiden kanssa.

 Lauantaina cossattiin Fukkan ja Kizzyn kanssa GANGSTA-nimisestä loistavasta manga-sarjasta. Vasemmalta oikealle: Worrick: Kizzy, Alex: Fukka ja Nick: Kangaskasa. Kuvakiitokset menevät Mikaelille.

Sunnuntaina oltiin Rorunen kanssa One Piece -cosseissa, mutta ei tullut kuvattua tätä kaunista peiliteinikuvaa enempää. Tämä kuitenkin kertoo ihan hyvin päivän meiningistä, Fukka puuttuu koska oli kiireinen OF:n ryhmäesityksen valmistelun kanssa (OF muuten voitti Traconin esityskisan! Onnea vielä tässäkin!)

Traconin jälkeinen maanantai oli kaikeksi onneksi vapaa töistä, joten syöksyin kaupoille ja ostin vielä joitain tarpeellisia vaatteita Japania ajatellen. Näihin ostoksiin sisältyi mm. MISSIPELI-kankainen Marimekon mekko, joka oli -60% tarjouksessa! Pukuhuoleni ratkaistiin näin kätevästi. Tiistaina ja keskiviikkona kävin vielä reippaana töissä. Viimeisenä työpäivänä oli liikutus lähellä kun luokan oppilaat piirsivät minulle ja olivat tehneet kakunkin. Jos en sitten tulevaisuudessa työllisty bisnesmaailmaan, tiedän nyt että voin lähteä lukemaan eritysopettajaksi!

Tänään torstaina oli sitten edessä yksi suurimmista lähtemiseen liittyvistä urakoista: muutto. Pakkaamista oli kamalasti enkä aina välillä oikein tiennyt mihin mikäkin kannattaisi laittaa tai tarvitsisinko jotain asiaa X vielä. Lopulta saimme kuitenkin kavereiden kanssa kamat melko pitkälti kasaan ja edessä on nyt vain hieman siivousta ja pakkailun viimeistelyä huomenna. Jos joku urakkaan osallistuneista lukee tämän blogimerkinnän, niin haluan kiittää vielä uudestaan!

Yllättävin uutinen lienee se, että matkalaukkuni ainakin näillä näkymin läpäisee painorajoitukset kirkkaasti. Äidiltä lainattu superkevyt valtava matkalaukku toimii siis kuin unelma.

Huomenna olisi sitten läksiäisjuhlat ja lauantaina vanhemmat tulevat hakemaan minut vielä luokseen viikonlopuksi. Katsotaan onko seuraava merkintä vielä hermoilua Suomen rajojen sisällä vai jo ensimmäisiä tunnelmia Sapporosta!