Tämän blogin kuvapäivitykset todella laahaavat ajasta jäljessä. Seuraavaan aion nimittäin lisätä läjän kuvia, joita otin kevätloman päätteeksi 31.3. kaverin kanssa tehdyn ajelun aikana. Uusiakin kuvia tulee ehkä sitten jossain vaiheessa jahka säät alkavat taas kunnolla suosia ulkona liikkumista. Viimeiset pari viikkoa on ollut sateista kaikkina viikonloppuina ja suurimman osan arkeakin.
Mutta asiaan. Vuokrasimme ensi vuonna Suomeen vaihtoon tulevan Yuuki-nimisen kaverin kanssa auton, ja lähdimme jo 8 aikaan aamusta ajamaan kohti pohjoista ja sisämaata. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Furano, joka kesällä on tunnettu laventelinkukistaan. Nyt pellot olivat tietty vielä lumen alla, mutta pysähdyimme syömään lounasta erään laventelitilan kahvilaan.
Seuraava etappi oli Asahiyaman eläintarha lähellä Asahikawaa. Pingviinit ja sudet olivat ehkä kaikkein kivoimpia, en muista milloin olen viimeksi nähnyt susia eläintarhassa.
Viimeinen etappi oli Sounkyoun kylpyläkylä, jossa oli jääfestivaali. Käytiin siis katsastamassa tämä ja sitten suunta kävi kohti onsenia.
Kuvat kertovat mielestäni tarpeeksi (ja innostus ja aika kirjoittaa loppuivat kesken kun kuvien lataamiseen meni öö tunti?) joten en kerro reissusta sanallisesti tämän enempää. Hauskaa oli, seuraava ajelu on toivottavasti kesällä, Sounkyoussa oli jääfestivaalin tunnelmaan sopivasti aivan jäätävä keli.
tiistai 30. huhtikuuta 2013
lauantai 27. huhtikuuta 2013
Cosplay-haaste
Nyt seuraa vielä edellistäkin blogimerkintää voimakkaampi
muistutus siitä, että tämä blogi on vaihtoblogin ohella myös cosplay-blogi.
(Hauskaa kirjoitella ja ajatella tämmöisiä asioita pitkästä aikaa) Eli Woodi haastoi
minut tässä jo kuukausi sitten, joten päätin nyt viimein ottaa itseäni niskasta
kiinni ja toteuttaa haasteen.
Haastajan kysymykset:
10. Montako kertaa olet polttanut näppisi kuumaliimalla leikkiessäsi? Jos et ollenkaan niin montako kertaa olet pistänyt itseäsi neulalla sormeen?
Haaste
Säännöt
1. Kerro 11 asiaa
itsestäsi
2. Vastaa haastajan
11 kysymykseen
3. Keksi 11 uutta
kysymystä
4. Haasta 11 uutta
bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro kenet
haastoit
11 asiaa itsestäni:
1.
Olen aika vaatehullu. Kiinnitän aika paljon
huomiota sekä omaan että toisten ihmisten pukeutumiseen ja tykkään kokeilla
erilaisia tyylejä.
2.
Lempivärini on keltainen, mutta vaatteissa
tykkään käyttää eniten valkoista, ruskean ja harmaan eri sävyjä sekä sinistä.
3.
Olen vilukissa siinä mielessä, että jalkani ja
käteni ovat lähes aina jäässä. Käytän nytkin sisällä kolmia sukkia päällekkäin.
Saan myös herkästi flunssan, jos en käytä kaulahuivia.
4.
Olen viimeisimmän mittauksen mukaan 153 cm pitkä
(vai pitäisikö sanoa lyhyt?)
5.
Lempiruokaani ovat ihan oikeasti lohi, perunat,
sienet ja salaatti. Tietty rakastan myös sitten kaikkea makeaa ja
epäterveellistäkin.
6.
Cosplayn lisäksi harrastan piirtämistä ja
lukemista.
7.
Olen auttamattoman teeriippuvainen. Kämpillä
oleskellessa kuluu helposti pari kannullista teetä päivässä, ja kouluunkin
kuljetan aina 0,35 litran termarimukini teellä täytettynä.
8.
Rakastan kahviloita.
9.
Viimeisin musiikillinen ihastukseni on Owl City
ja etenkin kappale To the Sky.
10.
Lempielokuvani on animaatio Tekkonkinkreet.
Lempi TV-sarjani on Pasila, itken sen loppumista.
11.
Tykkään ihan oikeasti ruuanlaitosta ja
vaatteiden silityksestä.
Haastajan kysymykset:
1.
Minkä
värisiä peruukkeja omistat eniten?
Varmaan mustia. Kuvittelen omistavani ainakin
4 mustaa peruukkia. Myös erilaisia blondeja on varmaan saman verran, mutta ne
ovat kuitenkin lopulta sen verran eri sävyisiä että vastaukseni on musta.
2.
Onko
sinulla joitakin cosplayta varten tehtyjä vaatekappaleita (tai no miksei jotain
muutakin esim koruja), joita voisit käyttää vapaa-ajallasikin?
Periaatteessa niitä on paljonkin, mutta
sellaisia joita haluan käyttää on vähemmän. Joitain kenkiä käytän ihan
säännöllisesti, samoin neuleita. Japaniin lähtiessäni olin hyvin vähällä ottaa
mukaan yhdet cosplayta varten ompelemani shortsit. Ne jäivät Suomeen, mutta
käytän niitä varmasti palattuani.
3.
Mitä
teet yleensä samalla, kun teet asuja? Vai keskitytkö vain asujen tekemiseen?
Kuuntelen radiota, tai katson sivusilmällä
jotain tyhjänpäiväistä tv-ohjelmaa tai monta kertaa näkemääni elokuvaa, johon
ei sen kummemmin tarvitse keskittyä. Suurkulutan Pasila-DVD -levyjäni.
4.
Sarjoissa
on usein myös epäinhimillisiä hahmoja, joita ei ihmiskeholla pysty
toteuttamaan. Onko sinulla mitään sellaista hahmoa, jota haluaisit cossata,
mutta et ihmisyytesi takia voi (esim pokemon)? Kuka/mikä tämä hahmo on ja
oletko ajatellut tekeväsi hahmosta jonkisortin gijinka-versiona?
Eipä oikeastaan. Periaatteessa jonkin
gijinkan tekeminen kiinnostaisi ihan vain koska tykkään värkätä korvia, häntiä
ja sen sellaista ja koska tykkään edelleen pokemoneista ja gijinkan ulkoasun suunnittelu olisi varmasti jännää. Saattaisin tehdä
Raichun jos hommaan oikeasti lähtisin.
5.
Mitä mummo/pappa hahmoja haluat tehdä sitten, kun olet liian ryppyinen tekemään
nuoria ja kauniita teinihahmoja? ╮(─▽─)╭
Jotain tällaista kenties? |
Teen varmasti Sophien Liikkuvasta Linnasta. Jos siis vielä
olen siinä vaiheessa halukas tekemään cosplay-asuja itselleni.
5.
Jos
saisit päättä minkä tahansa maailman kolkan, johon mennä kuvaamaan
cosplay-asuja, niin mikä paikka se olisi?
Taitaisinpa mennä kuvaamaan Kiotoon johonkin
temppeliin tms. Oli sen verran komeaa ja sellaiseen paikkaan ei oikeasti kyllä
ikinä pääse kuvaamaan cosseja hahaha…
7.
Minkä cosplayta helpottavan välineen hankkisit itsellesi, jos raha/tila ei
olisi ongelma?
Varmaan sovitusnuken. Olen tosin harkinnut sellaisen hankkimista
palattuani Suomeen vaikka en vieläkään oikein tiedä missä sitä sitten säilyttäisin.
Myös saumuri olisi toki kiva.
8. Montako
peruukkipäätä omistat, vai omistatko yhtään? Esittele heidät meille!
Taidan omistaa 4? Kaksi on nimettömiä, toiset kaksi ovat Olli ja
Seppo.
9. Mikä asuistasi on
niellyt (arviolta) eniten rahaa? (summaa ei tarvitse kertoa)
10. Montako kertaa olet polttanut näppisi kuumaliimalla leikkiessäsi? Jos et ollenkaan niin montako kertaa olet pistänyt itseäsi neulalla sormeen?
Niin monta kertaa ettei sitä ole mahdollista laskea.
Neulalla on tullut sohittua vikapaikkaan vähemmän, ehkä vain pari kertaa niin
että on oikeasti vuotanut verta.
11.
Hamstraatko turhaa tavaraa nurkkiisi, koska ajattelet "no tätä saattaa
joskus tarvita jossain cossissa"?
Ehdottomasti. Onneksi Japaniin lähdön yhteydessä kämppää
tyhjentäessäni hankkiuduin eroon osasta tästä roinasta. Valitettavasti
kuitenkin vain osasta.
Sitten lopuksi ilmoitan rikkovani uusien bloggaajien haastamissääntöä, sillä kutakuinkin kaikki tuntemani ovat jo tämän haasteen saaneet kokea. Toivottavasti tämä oli edes vähän viihdyttävää luettavaa.
Ja (oikeasti) ihan lopuksi, koska kaikki cosplayaajat nyt varmasti ovat kuumeisesti valmistautumassa kesän tapahtuminiin... Jos on ongelmia peruukkien kanssa, voi katsastaa tämän videon allekirjoittaneen ja Lirlyksen taannoisesta peruukkiluennosta Traconissa. Tämä on huono yritykseni parantaa cosplayaajien maailmaa parempien tutorien tms. puutteessa joita olen viime aikoina lueskellut useammastakin blogista sormien syyhytessä halusta päästä kokeilemaan näitä tekniikoita.
Sitten lopuksi ilmoitan rikkovani uusien bloggaajien haastamissääntöä, sillä kutakuinkin kaikki tuntemani ovat jo tämän haasteen saaneet kokea. Toivottavasti tämä oli edes vähän viihdyttävää luettavaa.
Ja (oikeasti) ihan lopuksi, koska kaikki cosplayaajat nyt varmasti ovat kuumeisesti valmistautumassa kesän tapahtuminiin... Jos on ongelmia peruukkien kanssa, voi katsastaa tämän videon allekirjoittaneen ja Lirlyksen taannoisesta peruukkiluennosta Traconissa. Tämä on huono yritykseni parantaa cosplayaajien maailmaa parempien tutorien tms. puutteessa joita olen viime aikoina lueskellut useammastakin blogista sormien syyhytessä halusta päästä kokeilemaan näitä tekniikoita.
Elämäni ensimmäiset kirsikankukat ja cosplayta
Tokio 21. - 25.3.2013
Koska kevät alkaa olla asettunut myös tänne Sapporoon jo ihan pysyvämmän luonteisesti, ajattelin että nyt viimeistään on jaettava Tokiossa kuukausi sitten näkemäni kukkaloisto ja ehkä joitain muitakin kuvia. Tosiaan kyllä hieman hälyttävää, että Tokiossa kirsikat kukkivat kuukausi sitten, kun täällä vasta odotellaan tätä luonnonnäytelmää. Lämpötilat sentään pysyvät nykyään jo öisinkin yli + 5 asteen, eli eiköhän täälläkin lähiviikkojen kuluessa nähdä niitä kukkia.
Mutta tosiaan asiaan. Soulin reissuni jälkeen olin siis päättänyt olla fiksu ja pysähtyä matkanvarrella Tokioon ennen Sapporoon palaamista (kaikki kohtuuhintaiset lentoreitit Soulista Sapporoon kulkevat joko Tokion tai Osakan kautta). Saavuin Tokioon torstai-iltana 21. päivä, ja yllätyin sekä siitä, miten kauan Naritasta oikeasti kesti Tokion keskustaan (n. 1,5 tuntia), että oikeasti löysin hostellini ilman suurempia vaikeuksia. Ennen matkaani ostamani Tokion karttakirjanen osoittautui äärimmäisen hyödylliseksi kapineeksi, etenkin osio jossa lueteltiin kulkuneuvovaihtoehdot ja reitit Naritasta Tokion keskustaan.
Perjantaina 22. päivä päätin sekä katsoa nähtävyyksiä että shoppailla ihan omillani. Nostalgian määrä oli aika huima kun kävi joissain samoissa paikoissa kuin missä käytiin 4 vuotta sitten kun ensimmäisen kerran kävin Japanissa. Ja oli myös jännää, että vaikka viimekäynnillä Tokio oli ehkä siisteintä ikinä, nyt huomasi ajattelevansa vain että ei ikinä haluaisi asua siellä (katsotaan niin päädyn kuitenkin tulevaisuudessa töihin Tokion nyt kun näin menin möläyttämään). Vaikka Tokiossa oikeasti on kaikki mitä ikinä voi ihminen kuvitella huvittelu- ja shoppailumahdollisuuksien osalta, siellä on makuuni ooikeasti vain ihan liikaa ihmisiä ja pitkät välimatkat kaupunginosasta toiseen. Plus asuminen on tiettävästi tähtitieteellisen hintaista, vaikka oma hostellini olikin sen n. 20e/yö (sisälsi vain petipaikan sekahuoneessa 10 muun matkailijan kanssa).
Mutta siis, perjantaina kävin ihan ensiksi aamukävelyllä Harajukussa sijaitsevassa Meiji-temppelissä ja sen puutarhassa. Seuraavassa kuvia siitä:
Kävin päivän aikana Harajukussa, Akihabarassa ja Shibuyassa. Illalla olikin sitten aika väsynyt meininki.
Lauantaina tapasin Souman (jonka tapaamista varten tämän pysähdyksen oikeastaan teinkin), joka oli viime vuonna vaihdossa Suomessa ja joka nyt työskentelee ensimmäistä vuottaan pankissa Tokiossa. Oli aika hassua nähdä pitkästä aikaa ja ehkä vielä hassumpaa puhua japaniksi kun Suomessa keskustelun pääkieli oli aina englanti. Kai se kielitaito siinä mielessä on kehittynyt ihan kivasti vuodessa. Päivän pääjuttu oli hanami (eli piknik jossa katsellaan samalla kirsikankukkia). Valitsimme paikaksi Uenon, joka oli täynnä sekä ihmisiä että kirsikkapuita.
Sunnuntaina 24. päivänä oli sitten pitkästä aikaa vuorossa cosplay-tapahtuma. Tokyo Dome Cityssa järjestetty kaksipäiväinen New Layers Paradise on ainakin mainospuheiden mukaan kokoluokaltaan comicetin luokkaa jos näin cosplayaajien näkökantilta katsotaan. Tämä tapahtuma oli siis tosiaan vain cosplayta varten, ohjelmaa ei tanssikilpailun lisäksi ollut, vaan japanilaiseen tapaan jättimäinen järjestetty photoshootti oli tämäkin. Tavallisuudesta poiketen tämä pienoishuvipuistossa järjestetty tapahtuma kuitenkin oikeutti sekä cosplayaajat että tavalliset puistossa vierailijat yhteisoleskeluun alueella (tosin kuvien ottaminen oli varmaan normi puistovierailijoilta kielletty sillä cosplaytapahtuman puolesta tuleet kuvaajat joutuivat rekisteröimään kameransa). Tässä alla nyt kuvia tapahtumapaikasta ja joistain asuista (ei, tässä ei ole kaikki ottamani kuvat, säästelen niitä jos joskus taas pidän jonkun esitelmän jossain tapahtumassa japanilaiseen cosplayharrastukseen liittyen hahaha).
Tälläinen oli suunnilleen Tokionreissuni. Maanantaina 25. oli lento takaisin Sapporoon jo 12 aikaan, eli suuntasin letokentälle jo ihan aamusta. Tulipa ainakin kerran käytyä Tokiossakin tämän vaihdon aikana haha.
Koska kevät alkaa olla asettunut myös tänne Sapporoon jo ihan pysyvämmän luonteisesti, ajattelin että nyt viimeistään on jaettava Tokiossa kuukausi sitten näkemäni kukkaloisto ja ehkä joitain muitakin kuvia. Tosiaan kyllä hieman hälyttävää, että Tokiossa kirsikat kukkivat kuukausi sitten, kun täällä vasta odotellaan tätä luonnonnäytelmää. Lämpötilat sentään pysyvät nykyään jo öisinkin yli + 5 asteen, eli eiköhän täälläkin lähiviikkojen kuluessa nähdä niitä kukkia.
Mutta tosiaan asiaan. Soulin reissuni jälkeen olin siis päättänyt olla fiksu ja pysähtyä matkanvarrella Tokioon ennen Sapporoon palaamista (kaikki kohtuuhintaiset lentoreitit Soulista Sapporoon kulkevat joko Tokion tai Osakan kautta). Saavuin Tokioon torstai-iltana 21. päivä, ja yllätyin sekä siitä, miten kauan Naritasta oikeasti kesti Tokion keskustaan (n. 1,5 tuntia), että oikeasti löysin hostellini ilman suurempia vaikeuksia. Ennen matkaani ostamani Tokion karttakirjanen osoittautui äärimmäisen hyödylliseksi kapineeksi, etenkin osio jossa lueteltiin kulkuneuvovaihtoehdot ja reitit Naritasta Tokion keskustaan.
Perjantaina 22. päivä päätin sekä katsoa nähtävyyksiä että shoppailla ihan omillani. Nostalgian määrä oli aika huima kun kävi joissain samoissa paikoissa kuin missä käytiin 4 vuotta sitten kun ensimmäisen kerran kävin Japanissa. Ja oli myös jännää, että vaikka viimekäynnillä Tokio oli ehkä siisteintä ikinä, nyt huomasi ajattelevansa vain että ei ikinä haluaisi asua siellä (katsotaan niin päädyn kuitenkin tulevaisuudessa töihin Tokion nyt kun näin menin möläyttämään). Vaikka Tokiossa oikeasti on kaikki mitä ikinä voi ihminen kuvitella huvittelu- ja shoppailumahdollisuuksien osalta, siellä on makuuni ooikeasti vain ihan liikaa ihmisiä ja pitkät välimatkat kaupunginosasta toiseen. Plus asuminen on tiettävästi tähtitieteellisen hintaista, vaikka oma hostellini olikin sen n. 20e/yö (sisälsi vain petipaikan sekahuoneessa 10 muun matkailijan kanssa).
Mutta siis, perjantaina kävin ihan ensiksi aamukävelyllä Harajukussa sijaitsevassa Meiji-temppelissä ja sen puutarhassa. Seuraavassa kuvia siitä:
Vihreää karria lounaaksi |
Lauantaina tapasin Souman (jonka tapaamista varten tämän pysähdyksen oikeastaan teinkin), joka oli viime vuonna vaihdossa Suomessa ja joka nyt työskentelee ensimmäistä vuottaan pankissa Tokiossa. Oli aika hassua nähdä pitkästä aikaa ja ehkä vielä hassumpaa puhua japaniksi kun Suomessa keskustelun pääkieli oli aina englanti. Kai se kielitaito siinä mielessä on kehittynyt ihan kivasti vuodessa. Päivän pääjuttu oli hanami (eli piknik jossa katsellaan samalla kirsikankukkia). Valitsimme paikaksi Uenon, joka oli täynnä sekä ihmisiä että kirsikkapuita.
Sunnuntaina 24. päivänä oli sitten pitkästä aikaa vuorossa cosplay-tapahtuma. Tokyo Dome Cityssa järjestetty kaksipäiväinen New Layers Paradise on ainakin mainospuheiden mukaan kokoluokaltaan comicetin luokkaa jos näin cosplayaajien näkökantilta katsotaan. Tämä tapahtuma oli siis tosiaan vain cosplayta varten, ohjelmaa ei tanssikilpailun lisäksi ollut, vaan japanilaiseen tapaan jättimäinen järjestetty photoshootti oli tämäkin. Tavallisuudesta poiketen tämä pienoishuvipuistossa järjestetty tapahtuma kuitenkin oikeutti sekä cosplayaajat että tavalliset puistossa vierailijat yhteisoleskeluun alueella (tosin kuvien ottaminen oli varmaan normi puistovierailijoilta kielletty sillä cosplaytapahtuman puolesta tuleet kuvaajat joutuivat rekisteröimään kameransa). Tässä alla nyt kuvia tapahtumapaikasta ja joistain asuista (ei, tässä ei ole kaikki ottamani kuvat, säästelen niitä jos joskus taas pidän jonkun esitelmän jossain tapahtumassa japanilaiseen cosplayharrastukseen liittyen hahaha).
Tapahtuman pääsymaksu oikeutti myös huvipuistolaitteiden vapaaseen käyttöön, ja myös kuvaaminen niissä ollessa oli sallittu. |
Lopuksi allekirjoittanut yhdessä toisen cosplayaajan kanssa. Sarjasta perilläolevat voivat naureskella hahmovalinnoille. |
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Kevät ja Soul
Kevätloma alkaa olla lopuillaan ja olen matkailuni
matkaillut. Blogi on taas saanut olla laiminlyötynä Okinawa-päivityksen
jälkeen, katsotaan missä tahdissa jatkoa tulee. Tosiaan kevätloma alkaa olla
lopuillaan, japanintunnit alkavat 10. päivä (eli ensi keskiviikkona) ja muutkin
tunnit 11. päivästä alkaen. Olen tosin jo viettänyt viimeisimmän viikon aika
pitkälti kirjastossa, torstaina oli nimittäin taas japanin tasokoe uusia
kursseja varten. Lisäksi olen onnistunut viimein ottamaan itseäni kiinni
niskasta ja alkanut oikeasti miettimään kandityöni aihevalintaa ja materiaalien
keräämistä. Huomenna maanantaina on tapaaminen täkäläisen taloustieteiden
seminaarini ohjaajan kanssa, ja sain myös yhteyden tulevaan kandiohjaajaani
Suomessa.
Olen kuullut, että Suomessa kevät on tänä vuonna kovasti
normaalista jäljessä. Täällä Sapporossa puolestaan lumet sulavat hämmästyttävää
vauhtia. Olen nyt jo viikon ajan kulkenut taas pyörällä, sillä tiet olivat jo
alkuviikosta suurimmaksi osaksi sulina. En ole nyt käynyt tarkastamassa kaikkia
pikkupolkuja (koska olen vain kiltisti kulkenut väliä kämppä – yliopiston kirjasto),
mutta voisin kuvitella että viimeistään viimeöisen sateen jäljiltä pienimmätkin
polut alkavat olla sulia. Myös aiempien lumikenttien keskelle on ilmestynyt
lumettomia laikkuja. En voisi olla iloisempi talven loppumisesta! Pääsen
viimein eroon järjettömistä sähkölaskuista, joita lämmittimen käyttö on
aiheuttanut, ja liikkuminen paikasta toiseen on nyt huomattavasti helpompaa ja
nopeampaa pyörän ansiosta.
Mutta, varsinainen tarkoitukseni oli kertoa niistä kuuluista
matkailuistani. Aloitetaan siis Soulinmatkalla!
Soul 14. – 21.3.2013
Kevätloman päätteeksi tai oikeammin ehkä huipennukseksi
(koska lomaa jatkuu virallisesti vielä hetken, ensimmäiset luennot alkavat 10.
päivä) vietin viikon Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Kyseessä oli
opiskelijatyyliin hyvin pienen budjetin reissu, eli siirtyminen maahan tapahtui
halpalentoyhtiöillä pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa (eli siis pieni
käsimatkatavarakokoinen lentolaukku+käsilaukku). Lähtö Sapporosta oli jo 13.
päivän iltana, jolloin lensimme englantilaisen Kimin kanssa Sapporosta Osakaan
Kansain lentokentälle. Yö kuluikin sitten lentokentällä nukkuessa. Yllättävän
kivuttomasti sitä osasi nukkua, nukuin yhteensä 9 tuntia! Lento Souliin oli
vasta 14. päivän iltapäivällä, joten oli hyvin aikaa nukkua ja tallailla pitkin
Kansain lentokenttää.
Saavuimme Kimin ja Osakassa seuraan liittyneen Turon kanssa
Soulin Incheonin lentokentälle 14. päivän iltana 8 aikaan, mistä suuntasimme
junalla kohti Soulin keskustassa ja suoraan reitin varrella Hongik University-
metroaseman lähellä sijaitsevaan hostelliimme. Paikka osoittautui 4
huonetta+keittiö/olohuone käsittäväksi normaaliksi kerrostaloasunnoksi, jonka 2
huonetta oli varustettu kerrossängyillä matkailijoiden majoitusta varten. Ei
valittamista, hostellin pieni koko teki siitä aika kodikkaan, tilat olivat
uudet ja siistit. Ja petipaikka sekahuoneessa maksoi 10 000 wonia eli n. 7
e/yö.
Heti hostelliin asetuttuamme ja toisella lennolla Souliin
saapuneen Samun liityttyä seuraamme päätimme rohkeasti lähteä etsimään
ravintolaa, vaikka hostellin pitäjä varoittelikin että suurin osa paikoista
hostellin lähellä olisi jo kiinni (kello oli 11 illalla). Totesimme tämän
todeksi ja päädyimme lopulta kiinalaiseen ravintolaan. Mikä oli loppujen
lopuksi ihan hyvä, sillä kukaan porukasta ei puhunut koreaa, mutta menun
kiinalaiset merkit auttavat japaninkielentaitoista. Saimme kuin saimmekin siis
syötyä, vaikka japanilaiseen ylinöyristelevään asiakaspalveluun tottuneelle korealainen
vähän Suomi-henkinen palvelutapa olikin kuin isku vasten kasvoja. Saa nähdä
miten sopeudun enää Suomen asiakaspalveluun.
Perjantaina 15. päivä meillä olikin sitten kaikeksi onneksi
opas. Turon Soulissa vaihdossa oleva kaveri, Jenni, oli ihana ja kierrätti
meitä koko päivän. Kävimme Jennin yliopiston kampuksella, syömässä korealaista
ruokaa lounaaksi, kahvilassa ja ostoksilla. Ja illalla lyöttäydyttiin vielä
oppaamme vaihtareista ja korealaisista koostuvaan kaveriporukkaan, jonka kanssa
käytiin yhdessä taidenäyttelyssä, illallisella, katselemassa maisemia ja
lopulta vielä baarissa. Ensimmäinen päivä Soulissa oli siis mitä mainioin.
Porukka ja Korea University |
Korea Universityn kampusaluetta. Kuin suoraan Briteistä maahantuotua! |
Lounas. Kaikki pikkulautasilla olevat ruuat ovat lisukkeita ja siis ilmaisia. Annos taisi maksaa about 5e/nuppi. Ja niiiin hyvää! |
Rakastuin tähän jälkiruokaan: jäähilettä, mansikoita, makeaa paputahnaa ja mansikkajäätelöä. |
Sisäänkäynti Tim Burtonin taidenäyttelyyn |
Illallinen oli tulinen jopa korealaisella mittapuulla! |
Tälläinen oli se joki |
Myös Oulussa viime vuonna opiskellut korealainen kaverini
Haejong tuli Busanista Souliin viikonlopuksi meitä opastamaan. Viikonloppuna
käytiin historiallisessa Insa-dongin kaupunginosassa, ostoksilla, juhlimassa Gangnamissa
siellä asuvan, nyt kanssamme Japanissa opiskelevan (mutta lomansa Koreassa
viettäneen) korealaisen Joo:n kanssa, sekä tietenkin Soulin pakollisessa
nähtävyydessä, Namsan-vuorella Soul-tornissa. Tornista oli hieno näköala, ja
Insa-dongissa näkemämme perinteinen tanssiesitys ja teehuone jäivät mieleen
hienoina kokemuksina.
matkalla hostellilta asemalle |
pieni supermarketti |
tanssija perinteisessä asussa keskittymässä ennen esitystä |
Tanssiesitys Insa-Dongissa |
perinteisessä teehuoneessa |
teehuoneen sisäpiha |
Gangnamin asema |
ostoksilla |
Allekirjoittanut ja Haejong |
Tämä simpukkasoppa oli parhaita keittoja mitä olen syönyt |
Soul-torni Namsan-vuorella |
Rakastavaisilla on tapana lukita yhteinen lukko Soul-tornin läheisen näköalatasanteen kaiteeseen. Lukkojen määrä oli lähes pelottava. |
Ylhäältä tornista näki miten paljon oli matkaa missäkin ilmansuunnassa sijaitseviin isoihin kaupunkeihin |
Torni valaistuna illalla |
Maanantaina 18. päivä Joo kuljetti meitä taas ympäri Soulia,
tällä kertaa oli vuorossa shoppailua, ulkomaalaisten keskuksena tunnettu
Itaewon ja puistokävelyä.
lounas korelaisessa pikaruokalassa |
??? |
Illallinen |
Seuraavat, jo vierailun loppua enteilevät päivät päätimme
käyttää vieraillaksemme edes parissa Soulin kuuluisista palatseista. Tiistaina
suuntasimme siis aivan kaupungin keskustassa sijaitsevalle Deoksugung:in
palatsialueelle. Vartijoiden vahdinvaihto oli kivaa katseltavaa, ja
sijaitakseen aivan kaupungintalon ja pääkirjaston vieressä alue oli kohtuullisen
suuri. Illalla oli tarjolla vielä todella erityistä ohjelmaa, sillä Joo kutsui
meidät syömään perheensä luo, ja niin päästiin nauttimaan Joon äidin
kotitekoisesta herkkuruuasta. Voin sanoa että oli hurjan hyvää ja kaikkien eri
ruokalajien määrä oli hyvin häkellyttävä.
Deoksugung:in palatsialue sijaitsi aivan kaupungin sydämmessä |
Vartijat valmistautumassa vahdinvaihtoon |
Vahdinvaihdon jälkeen vartijoiden kanssa sai ottaa kuvia! |
Illallisella Joon vanhemipien luona! |
Keskiviikkona 20. päivänä, joka oli minulle viimeinen
kokonainen päivä Soulissa lähdimme kolmistaan Pauliinan ja Kimin kanssa
katsomaan kaikkein isointa Soulin palatsialueista, joka on nimeltään Gyeonbokgung.
Alue oli paljon Deoksugungia isompi ja todella ylitti odotukseni koollaan ja
rakennusten määrällä. Kyseessä oli todellinen palatsien pikkukaupunki. Arkkitehtuuri
oli tosi vaikuttavaa, vaikka tosin kaikki rakennukset olivat restauroinnin
tulosta, japanilaiset joukot kun ovat historian aikana tuhonneet alueen
kahdesti (alue siis restaurointiin myös ensimmäisen tuhon jälkeen ja joutui
toiseen kertaan tuhotuksi toisen maailmansodan aikaan mikäli en aivan väärin
muista).
Kuvia Gyeonbokgung:ista:
Palatsikierroksen jälkeen menimme ostoksille Ehwa Woman’s Universityn
lähellä sijaitsevalle ostosalueelle, ja kuten voi arvata naisyliopiston lähellä
olevalta ostosalueelta, paikka oli täynnä kenkä-, vaate- ja meikkikauppoja.
Ostin siistin, tummansinisen jakun, se pääsee käyttöön jahka Sapporo vielä
hiukan tästä lämpenee, todennäköisesti ensi kuun alkupuolella.
Ja kuten todettu, torstai 21. oli lähtöpäiväni Soulista.
Suuntasin aamulla suoraan lentokentälle, mikä oli todella hyvä koska suuren
kokonsa vuoksi pelkkä kentällä kävely vei jonkin verran aikaa. Lentokone
kuljetti minut ja täyteen ahdetut käsimatkatavarani Tokioon, jossa olivat
vastassa huomattavasti lämpimämpi sää ja kirsikankukat. Mutta tästä
Tokion-vierailusta lisää seuraavassa blogi-päivityksessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)