13. – 15. joulukuuta 2012
13. päivä joulukuuta torstai-aamuna kello 8 tapasin siis
Sapporon asemalla Akiran ja suuntasimme yhdessä junalla Sapporon lentokentälle.
Kyseessä oli siis seminaarini matka Fukuokaan Kyushun saarelle, joka on
eteläisin Japanin neljästä pääsaaresta. Tarkoitus oli pitää lyhyehkö yhteinen
seminaari Fukuokalaisen yliopiston(西南学院大学) taloustieteiden
seminaariryhmän kanssa ja samalla pitää muuten vain hauskaa aikaisemman suuren
yhteisseminaarin onnistuneisuuden kunniaksi. Kaikki seminaarin jäsenet eivät
valitettavasti reissulle päässeet, mutta meitä lähti minä, Akira, Sachiko ja
Nagahara sekä ensi vuonna seminaarissa aloittava nyt 2. vuoden opiskelija
Chinami. Lensimme Fukuokaan Tokion kautta, joskin välilasku kesti vain 20
minuuttia. Muutenkin Japanin sisäisillä lennoilla tuntuu olevan huomattavasti
joustavampi aikataulutus kuin Suomessa, emme missään lennolla odottaneet
turvatarkastusten jälkeen lentoa tuskin puoltakaan tuntia. Lentomatkat sujuivat
japaninkielistä mangaa lukiessa, jutellessa ja nukkuessa. Jostain syystä olimme
koko porukka aika huonovointisia/unisia molempien lentojen ajan.
Itse Fukuokaan saavuimme iltapäivällä 2 tienoilla. Oli
ihanaa ja samalla hämmentävää kun yhtäkkiä ei ollutkaan lunta (sitä on täällä
Sapporossa nyt oikeasti valehtelematta jo yli metri koska saari-ilmasto=sade)
ja lämmintäkin oli yli kymmenen astetta. Kaikkein hämmentävintä olivat
tienvarsilla yhä kukkivat kukat. Aihara-sensei tuli oikein ystävällisesti
hakemaan meidät kaikki autolla ja vei meidät suoraan syömään lounasta. Aihara-sensein
vaimo on kotoisin Fukuokasta ja heillä on siellä vielä myymätön asunto, niinpä
sensei tunsi Fukuokan todella hyvin ja kierrätti meitä eri paikoissa lähinnä
syömisen merkeissä.
Tosiaan torstain lounaaksi saimme tuoreita grillattuja
ostereita (paljon, paljon ostereita) varmasti ihan tuoreeltaan merestä, ravintolakoju
sijaitsi aivan merenrannalla kalastusalusten ja simpukoiden puhdistukseen
käytettävien telttojen vieressä. Merinäköala oli mahtava.
näköala ravintolakojun ovelta/ikkunasta |
omnomnom - näitä sitten syötiin suoraan grillistä |
Reissussa mukana olleet vasemmalta oikealle: Aihara-sensei, Nagahara, Sachiko, allekirjoittanut, Akira ja Chinami. |
ravintolakoju |
Lounaan jälkeen sensei vei meidät vielä autolla
hotellillemme asti (matkassa kesti varmaan reilu tunti sillä tämä lounaspaikka
oli varsinaisen Fukuokan kaupungin ulkopuolella ja jonkin aikaa piti etsiä
oikeaa hotellia). Hotellilla asettauduttiin vähän aikaa taloksi ja sitten
olikin jo kello 7 eli oli aika suunnistaa etsimään Fukuokalaista illallista.
Ensiksi suunnattiin syömään Fukuokalle tyypillisiä normaalia pienempää (mutta
herkullista) gyozaa (lihalla täytettyjä alun perin kiinasta tulleita
taikinanyyttejä). Tämän jälkeen onnistuimme varaamaan pöydän paikallisten
suosittelemasta motsunabe-ravintolasta. Olin aluksi hieman ennakkoluuloinen
kyseistä ruokaa kohtaan, sillä se oli sattunut vastaani googlaillessani
Fukuokaa edellisenä päivänä.
Hotellihuone |
Hotelli |
Motsunabe on siis muuten kuin tavallinen nabe (eli
keitetään pöydässä kasviksia ja lihaa sisältävää pataa), paitsi että motsunaben
liha on sian sisälmyksiä, ilmeisesti suolta tai jotain. Ei oikeastaan koskaan
selvinnyt minulle tarkemmin mitä, mutta näin tulkitsin näkemäni muodon
perusteella. No, joka tapauksessa sian sisälmykset eivät tosiaan mielestäni
kuulostaneet miltään maailman herkullisimmalta aterialta, mutta yllätyksekseni
totesin että liha oli yllättävän pehmeää ja maukasta ja motsunabe kaiken
kaikkiaan juuri niin herkullista kuin seminaarini jäsenet olivat vakuuttaneet.
Jälkkärijäätelö tuli vain tytöille koska pojat mitään makeaa tarvii : )) |
Asemalla oli kaunis valaistus |
Illallisen jälkeen hotelille palattuamme 3. vuoden
opiskelijat minua lukuun ottamatta kokoontuivat vielä viimeistelemään seuraavan
päivän esitelmää, kun kielitaidon puutteen vuoksi hyödytön minä ja vasta ensi
vuonna varsinaisesti seminaarissa aloittava Chinami jäimme meidän tyttöjen 3
hengen huoneeseen juttelemaan ja nukkumaan. Aamulla sain kuulla että tästä
varhaisesta nukkumaanmenostamme johtuen olimme saaneet ruhtinaalliset 6-7
tuntia yöunta verrattuna näihin ”viimeistelijöihin” jotka olivat lopulta nukkuneet
sen 3-4 tuntia. No, onneksi sensei piristi seuruetta heti aamusta viemällä
meidät kaikki oikein perinteiselle japanilaiselle aamiaiselle (jonka sensei
tarjosi samaan tapaan kuin muutkin yhteiset ateriat, mukaan lukien torstain
osterit), joka sisälsi siis riisiä, miso-keittoa sekä paistettua kalaa ja
sashimia (=raakaa kalaa).
Mm. tällaista oli tarjolla, alimmainen on minun annokseni ja se oli herkkua!
Aamiaisen jälkeen Aihara-sensei vei meidät vielä
toiseenkin oikein perijapanilaiseen paikkaan: teehuoneelle. Kyseessä oli siis
juuri kaikkien meidän suomalaisten mielikuvien mukainen perinteinen japanilainen
rakennus puutarhoineen kaikkineen korkeiden toimistorakennusten ympäröimänä.
Olin niin innoissani että olisin voinut halata senseitä hahaha. Kiertelimme
aikamme puutarhassa, minkä jälkeen menimme sisään juomaan oikein hyvää
japanilaista vihreää maccha-teetä perinteiseen tyyliin tarjoiltuna. Teehetki
oli todella hieno kokemus ja olen hyvin kiitollinen Aihara-senseille kun vei
meidät niin hienoon paikkaan.
Teehetken jälkeen matka jatkui vielä hieman kaupungin ulkopuolella
sijainneeseen isoon temppeliin. Hämmennyksekseni siellä vastaan tuli marimekon
kangaslippuja, jotka osoittautuivat temppelin viereisen taidemuseon suomalaisen
kangastaiteen mainoksiksi. Temppeli oli hieno, kuulemma Japanin kuuluisin
opiskeluun liittyvä temppeli (eli väkeä oli jonkin verran liikkeellä).
Paluumatkalla kävi vielä hieno tuuri ja vastaan käveli geisha (tai ainakin
geisha-tyylisesti pukeutunut henkilö, en tiedä geishoista tarpeeksi
uskaltaakseni väittää suuntaan tai toiseen), ja sain otettua valokuvan yhdessä.
Perjantai oli oikea Japani!päivä Japanin sisälläkin. Harvoin näin perinteistä
meininkiä sattuu kohdalle.
bongaa marimekko! |
Temppelivierailun jälkeen sensei ajoi meidät autolla sen päiväselle
hotellillemme, jonne majoittauduttuamme alkoikin olla aika suunnata kohti
yhteisseminaarin yliopistoa. Menimme metrolla sovitulle asemalle, josta meitä
tuli hakemaan tämän yhteistyöyliopiston Ikeda-niminen seminaarin jäsen.
Seminaarissa pidimme aikaisemmin isommassa seminaarissa jo kertaalleen pidetyn,
joskin hieman parannellun esitelmän, jonka jälkeen saimme kuulla
fukuokalaisyliopiston tutkimuksesta. Tässä hämmentävintä ja siisteintä oli,
että oikeasti jopa suunnilleen ymmärsin tämän japaniksi pidetyn esitelmän paikallisesta
tavaratalosta ja sen mahdollisista tavoista saada uusia asiakkaita. Ymmärsin
tarpeeksi esittääkseni relevantin kysymyksen esitelmään liittyen, ja olen tästä
ylpeä nyt ja aina miten vain olisikin muuten ihan arkielämässä vaikeuksia
ymmärtää mm. kauppojen myyjien käyttämää ylikohteliasta japania.
Noin 1,5 tunnin mittaisen seminaarin päätteeksi oli tiedossa
luonnollisesti yhteinen illallinen/飲み会 (olen käyttänyt sanaa ennenkin
mutta: 飲む=juoda ja会=tapaaminen). Oli taas oikein hauskaa
ja ruokakin oli hyvää, jonkin sorttista nabea eli pataruokaa taas. Yhteisen
illallisen jälkeen osa opiskelijoista vei meidät vielä syömään Fukuokan
erikoisuutta, porsaanlihaliemeen tehtyä ramenia.
Lauantaina olikin sitten aika suunnata takaisin kohti
Sapporoa. Kävimme aamulla nopeasti vähän ostoksilla ja aikaisella lounaalla 11
aikaan, mutta hirveästi ei kyllä ylimääräistä aikaa ollut. Japnilaisen
kulttuurin mukaisesti ostimme syötäviä tuliaisia seminaariin ja kavereille.
Kaiken kaikkiaan unohtumaton reissu, voin rehellisesti sanoa että tämä
seminaari on paras asia mitä täällä koulun puolesta on eteeni sattunut, niin
japanin opiskelun kuin hauskuutensakin puolesta. Viva Aihara-seminaari!
Nyt on muuten enää vajaa viikko jouluun! Olen saanut monia
paketteja tänne maailman toiselle puolelle, kiitän vielä täälläkin kaikesta! <3
Nyt olen onnistunut saamaan jonkinmoisen flunssan, mutta koitan parannella sitä
mm. menemällä nukkumaan nyt yhdeksältä (10 minuutin kuluttua ahahahaha). Ensi
kertaan!
Hyvää Joulua
kaikille!!!