Taas on päässyt vierähtämään luvattoman pitkä aika viimeisimmästä päivityksestä. Sitten syysretken on ollut sekä kiiretä että laiskuutta, joka on sitten johtanut tähän blogin alennustilaan. Koitan korjata tilannetta hieman seuraavalla päivityksellä.
Näin alkajaisiksi vähän asiaa säästä ja japanilaisten tavasta selvitä talvesta. Ensilumi satoi viimein Sapporoon viikko sitten sunnuntaina oikein kunnon myrskyn muodossa (tuulta, räntää ja suureksi hämmennyksekseni myös ukkosta), mutta suli pois jo seuraavaan aamuun mennessä. Myös parina muuna äivänä kuluneella viikolla on sadellut aina välissä vähän lisää lunta, mutta koska lämpötila on aina päivisin kivunnut pariin lämpöasteeseen ovat tiet pysyneet vielä pyöräilykuntoisina. Nyt eilisen rankan lumisateen johdosta tosin on toisin. Asuntolan pihatie on muuttunut oikein somaksi jääksi, ja sama pätee myös osaan jalkakäytäviä. Suomessa näin ei olisi koska satanut sohjo olisi aurattu pois, tai ainakin tiet olisi hiekotettu kunnollisesti. Täällä taas näyttää vallitsevan täydellinen alistuminen luonnonoloihin ainakin kevyenliikenteen väylien osalta, eli nyt ymmärän miksi täällä ei pyöräillä talvella. Hämmentää vain miksi moinen, luulisi että aika moni vanhus loukkaantuu vakavasti talvisin liukkauden seurauksena (ja Japanissa tosiaan riittää tätä riskiryhmää väestön nopean ikääntymisen johdosta. Voisin myös kuvitella että paikallisen äärimmäisen laihan kauneusihanteen johdosta osteoporoosi on hyvin suuri ongelma vanhemmilla naisilla). Toki liukkaus aiheuttaa hankaluuksia muillekin ikäryhmille. Ensimmäistä kaatumista odotellessa... Mutta tosiaan, ellei sää huomattavasti lämpene taidan joutua siirtymään kävelyyn koulumatkoilla ja muutenkin.
Sitten yleisiin kuulumisiin. Opiskelu sujuu ihan hyvin, tosiaan välillä ahdistaa roikkua yliopistolla joka päivä kuuteen asti, mutta toisaalta eipähän ole tekemisen puute. Ja vapaatunnit ovat oivia läksyjen tekoon ja yleiseen ihmisten kanssa hengailuun. Kylmenevä sää alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa elämääni myös kämpillä. Opettajat koulussa ylistävät Hokkaidon talojen eristystä Honshun taloihin verrattuna, mutta mielipiteeni on että nämä talot vuotavat kuin seula suomalaisiin verrattuna. Lämmitin on kyllä tehokas, mutta sen käyttö maksaa. Ja vaikka käyttäisin lämmitintä päällä illalla ennen nukkumaanmenoa, aamulla herätessä lähtölämpätila on taas 11 asteessa...
Japanin taito on myös ilmeisesti karttunut tässä kuluneen parin kuukauden aikana. En itse oikeastaan huomannut asiaa, mutta olen nyt saanut kuulla kahdelta eri ihmiseltä että kielitaitoni on kohentunut huomattavasti sitten tänne saapumiseni. Olen siis iloinen tästä. Nyt meneillään oleva alkeis 4 -tason japanin kieliopin kurssini loppuu joulukuun alussa, ja sitä seuraa pre-intermediate kurssi, jonka jälkeen uuden lukukauden (eli ensi kevätloman jälkeen) siirryn sitten keskitason kurssille. Jos onnistuu oikein hyvin pre-intermediate -kurssin kokeessa voi hypätä keskitaso 1 kurssin ja mennä suoraan keskitaso 2:een. Se olkoon tavoitteeni. Toivotaan että toteutuu.
Saeuraavaksi tiedote, että minulle saa lähettää salmiakkia ja purkkaa. Salmiakkia jaettavaksi mm. seminaarin väelle joka jostain käsittämättömästä syystä erikseen pyysi saada maistaa sitä, ja purkkaa siksi että en voi elää ilman kunnollista suomalaista xylitolpurkkaa. Täältäkin saa joitain xylitolpurkkia, mutta n. euro muutamasta purkasta (jotka ovat kaikki yksittäispakattuja!) ei oikein sovi maailmankuvaani.
Nyt tunnen kirjoittaneeni tarpeeksi helpottaakseni tunnontuskiani laiskasta päivittämisestä. Seuraavaksi tarjoan iloksenne kuvia viimeaikojen vapaa-ajan retkistä ja muista hauskuuksista.
 |
| Kalatori Otarussa. |
 |
| Ne olivatkin eläviä kaloja eivätkö muovia... Hämmennyin kun ne liikkuivat. |
Seuraavaksi vähän ruokakuvia niin että kaikki tulevat nälkäisiksi:
 |
| Tuoretta kuningasrapua<3 |
 |
| Takoyakia (mustekalaa sisältäviä taikinapalloja) |
 |
| Työntekijöiden deluxe-bento Finland One Day University - tapahtumassa |
