Tuskien matka Sapporoon

keskiviikko 19.syyskuuta – torstai 20.syyskuuta

Matka Sapporoon alkoi keskiviikkona 19.syyskuuta kello kuuden aikaan aamulla saapumisella Helsinki-Vantaan lentokentälle. Lensimme kaikki neljä Oulun yliopistosta Hokkaidon Yliopistoon menevää samoilla lennoilla. Olin onnistunut hankkimaan maanantaina kevyen flunssan, joten se painoi hieman jo tässä vaiheessa. Ensimmäinen lento Amsterdamiin lähti hieman myöhässä tarkoitetusta ajasta (joka olisi ollut 8:15), mutta kaikeksi onneksi kone kiri matkan aikana tämän virheen vaivaiseen 15 minuuttiin ja Amsterdamissa oli 4,5 tuntia vaihtoaikaa. 

Tämä Helsinki-Amsterdam väli oli siinä mielessä hieman raskas, että väsymyksestäni huolimatta en päässyt lainkaan levähtämään puheliaan vierustoverin ansiosta. Matka meni kyllä aika nopeasti ja jutut olivat hauskoja, mutta Amsterdamissa oli jo vähän hakattu olo. Ja tämä oli vasta matkan ensimmäinen etappi. Lisävaikeutta tuotti se, että koska olin tehnyt ennakkoon netissä online bookingin kehdelle seuraavalle lennolle (lentoyhtiöltä tuli tähän kehottava maili), jouduin hakemaan boarding passit seuraaville lennoille täältä Amsterdamin kentällä. Väsymyksen ja flunssan takia tämä otti hieman hermoille, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. (Ne muut, jotka eivät olleet tehneet online bookingia saivat heti Helsingissä kaikki tarvittavat boarding passit, mikä hieman kiehutti seistessäni flunssaisena jonottamassa kyseisiä lappuja Amsterdamin kentällä.)

Lento Amsterdamista Hongkongiin sujui ilman ongelmia, mutta viimeiset 3 tuntia olivat hieman tuskaisia puutteellisen jalkatilan, väsymyksen ja flunssan vuoksi. Katsoin omalta näytöltäni Dark Shadows –elokuvan matkan aikana. Oli ihan hauska raina. Ai niin, lisäksi katsoin toki Simpsoneja. Toimivat aina kun väsymys on tarpeeksi suuri. 

Viimeinen lento Hongkongista Sapporoon sujui jo hieman edellisiä paremmin, nukuin hieman, selailin yliopistolta saatuja papereita ja katsoin hieman lisää Simpsoneita. Sitten oltiinkin perillä Sapporossa. Täytyy sanoa, että väsymyksestä huolimatta hymyilytti melkoisesti kun näki ensimmäisen kerran lentokoneen ikkunasta tulevaa asuinmaata. 

Lentokentällä oli jokaista vaihtaria vastassa Hokkaidon Yliopiston tuutori. Omani on pari vuotta Sapporossa asunut kiinalainen tohtorivaiheen opiskelija Fei Fei. Olen hänelle paljosta velkaa, vaikka itsekin Oulu Yliopiston kummioppilaana toimineena tiedän, että tämä auttaminen kuuluu toimenkuvaan. Menimme tosiaan yhdessä tuutorini kanssa junalla lentokentältä Sapporon keskusasemalle, mistä otimme taksin asuntolalle (taksimatka maksoi yhteensä alle 6 euroa neljältä henkilöltä, taksit ovat siis todella edullisia Suomeen nähden) yhdessä Millan (toinen Oulun yliopiston vaihtari) ja tämän tuutorin kanssa. 

Asuntolalta on n. 10 minuutin kävelymatka yliopiston kampusalueelle ja päärautatieasemalle kävelee 20 minuutissa. Sijainti on siis loistava. Asuntola on tarkoitettu vain tytöille, ja säännöt vieraiden suhteen ovat japanilaiseen tyyliin hyvin tiukat, mutta ainakin täällä on hyvin rauhallista. Huoneesta löytyy sänky ja petivaatteet, vaatekaappi, kirjoituspöytä, iso jääkaappi-pakastin, yhden levyn sähköhella ja keittiötaso tiskikaapilla ja altaalla sekä kylpyhuone. Kylpyhuoneessa on jopa amme! Myös ilmastointi näyttää toimivan oikein hyvin, sillä huoneeni on mukavan viileä ulkoilman +25 asteesta huolimatta. Meitä asuu täällä nyt kolme suomalaista; minä, Milla ja Helsingistä tullut Pauliina. Aulassa on aina iltakymmeneen asti paikalla asuntolan valvoja, heitä on ilmeisesti ainakin kaksi. Vaikuttavat molemmat mukavilta ja olen päässyt puhumaan heidän kanssaan ihan mukavasti japania. Hämmentävää tosin on, että molemmat ovat miespuolisia (vaikkakin lähellä pappaikää), kun nyt kuitenkin naisten asuntolasta on kyse. Mutta no, onpahan joku pelottelemassa epätoivottuja henkilöitä pihalle, jos sellaisia kaiken todennäköisyyden vastaisesti ilmaantuu asuntolan ovelle.

Torstai-iltana oli vielä huoneiden luovutuksen jälkeen ohjelmaa. Tapasin nimittäin seitsemän aikaan illasta kolme Sapporossa asuvaa japanilaista kaveriani, jotka olivat viime vuonna vaihdossa Oulun Yliopistossa. Mukana oli lisäksi Milla (olin kutsunut myös nämä Oulusta tulleet pojat, mutta he olivat liina väsyneitä lennosta tullakseen mukaan), sekä Mikko ja Sapporossa vieraileva Erkki. Oli todella hauskaa nähdä vanhoja kavereita ihan uudessa ympäristössä, vaikka tunnelma olikin todella epätodellinen. Olin toi myös sen verran väsynyt, että koko tapahtuma tuntui aivan unelta. Seuraavassa kuvia illasta izakayassa, japanilaistyylisessä baarin ja ravintolan yhdistelmässä. (Izakayat tarjoavat usein 飲み放題:ta, missä saa tietyun ajan sisällä tiettyä summaa vasten juoda niin paljon listalta löytyviä alkoholillisia ja alkoholittomia virvokkeita kuin itse haluaa, ja jälleennäkemisen kunniaksi otimme toki myös tämän palvelun käyttöön. Itse tosin flunssan vuoksi join lähinnä teetä ja mehua). Lähdimme Millan kanssa jo melko aikaisin, siinä kymmenen jälkeen. Muut jäivät vielä jatkamaan iltaa muualla, mutta itse olin hulvattoman väsymyksen takia ihan tyytyväinen tähän ratkaisuun. Ilta oli joka tapauksessa todella mukava!