keskiviikko 19.syyskuuta – torstai 20.syyskuuta
Matka Sapporoon alkoi keskiviikkona 19.syyskuuta kello
kuuden aikaan aamulla saapumisella Helsinki-Vantaan lentokentälle. Lensimme
kaikki neljä Oulun yliopistosta Hokkaidon Yliopistoon menevää samoilla
lennoilla. Olin onnistunut hankkimaan maanantaina kevyen flunssan, joten se
painoi hieman jo tässä vaiheessa. Ensimmäinen lento Amsterdamiin lähti hieman
myöhässä tarkoitetusta ajasta (joka olisi ollut 8:15), mutta kaikeksi onneksi
kone kiri matkan aikana tämän virheen vaivaiseen 15 minuuttiin ja Amsterdamissa
oli 4,5 tuntia vaihtoaikaa.
Tämä Helsinki-Amsterdam väli oli siinä mielessä
hieman raskas, että väsymyksestäni huolimatta en päässyt lainkaan levähtämään
puheliaan vierustoverin ansiosta. Matka meni kyllä aika nopeasti ja jutut
olivat hauskoja, mutta Amsterdamissa oli jo vähän hakattu olo. Ja tämä oli
vasta matkan ensimmäinen etappi. Lisävaikeutta tuotti se, että koska olin
tehnyt ennakkoon netissä online bookingin kehdelle seuraavalle lennolle
(lentoyhtiöltä tuli tähän kehottava maili), jouduin hakemaan boarding passit
seuraaville lennoille täältä Amsterdamin kentällä. Väsymyksen ja flunssan takia
tämä otti hieman hermoille, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. (Ne muut, jotka
eivät olleet tehneet online bookingia saivat heti Helsingissä kaikki
tarvittavat boarding passit, mikä hieman kiehutti seistessäni flunssaisena
jonottamassa kyseisiä lappuja Amsterdamin kentällä.)
Lento Amsterdamista Hongkongiin sujui ilman ongelmia, mutta
viimeiset 3 tuntia olivat hieman tuskaisia puutteellisen jalkatilan, väsymyksen
ja flunssan vuoksi. Katsoin omalta näytöltäni Dark Shadows –elokuvan matkan
aikana. Oli ihan hauska raina. Ai niin, lisäksi katsoin toki Simpsoneja.
Toimivat aina kun väsymys on tarpeeksi suuri.
Viimeinen lento Hongkongista Sapporoon sujui jo hieman
edellisiä paremmin, nukuin hieman, selailin yliopistolta saatuja papereita ja
katsoin hieman lisää Simpsoneita. Sitten oltiinkin perillä Sapporossa. Täytyy
sanoa, että väsymyksestä huolimatta hymyilytti melkoisesti kun näki ensimmäisen
kerran lentokoneen ikkunasta tulevaa asuinmaata.
Lentokentällä oli jokaista vaihtaria vastassa Hokkaidon
Yliopiston tuutori. Omani on pari vuotta Sapporossa asunut kiinalainen
tohtorivaiheen opiskelija Fei Fei. Olen hänelle paljosta velkaa, vaikka itsekin
Oulu Yliopiston kummioppilaana toimineena tiedän, että tämä auttaminen kuuluu
toimenkuvaan. Menimme tosiaan yhdessä tuutorini kanssa junalla lentokentältä
Sapporon keskusasemalle, mistä otimme taksin asuntolalle (taksimatka maksoi yhteensä
alle 6 euroa neljältä henkilöltä, taksit ovat siis todella edullisia Suomeen
nähden) yhdessä Millan (toinen Oulun yliopiston vaihtari) ja tämän tuutorin
kanssa.
Asuntolalta on n. 10 minuutin kävelymatka yliopiston kampusalueelle
ja päärautatieasemalle kävelee 20 minuutissa. Sijainti on siis loistava.
Asuntola on tarkoitettu vain tytöille, ja säännöt vieraiden suhteen ovat
japanilaiseen tyyliin hyvin tiukat, mutta ainakin täällä on hyvin rauhallista.
Huoneesta löytyy sänky ja petivaatteet, vaatekaappi, kirjoituspöytä, iso
jääkaappi-pakastin, yhden levyn sähköhella ja keittiötaso tiskikaapilla ja
altaalla sekä kylpyhuone. Kylpyhuoneessa on jopa amme! Myös ilmastointi näyttää
toimivan oikein hyvin, sillä huoneeni on mukavan viileä ulkoilman +25 asteesta
huolimatta. Meitä asuu täällä nyt kolme suomalaista; minä, Milla ja Helsingistä
tullut Pauliina. Aulassa on aina iltakymmeneen asti paikalla asuntolan valvoja,
heitä on ilmeisesti ainakin kaksi. Vaikuttavat molemmat mukavilta ja olen
päässyt puhumaan heidän kanssaan ihan mukavasti japania. Hämmentävää tosin on,
että molemmat ovat miespuolisia (vaikkakin lähellä pappaikää), kun nyt
kuitenkin naisten asuntolasta on kyse. Mutta no, onpahan joku pelottelemassa
epätoivottuja henkilöitä pihalle, jos sellaisia kaiken todennäköisyyden
vastaisesti ilmaantuu asuntolan ovelle.
Torstai-iltana oli vielä huoneiden luovutuksen jälkeen
ohjelmaa. Tapasin nimittäin seitsemän aikaan illasta kolme Sapporossa asuvaa
japanilaista kaveriani, jotka olivat viime vuonna vaihdossa Oulun Yliopistossa.
Mukana oli lisäksi Milla (olin kutsunut myös nämä Oulusta tulleet pojat, mutta
he olivat liina väsyneitä lennosta tullakseen mukaan), sekä Mikko ja Sapporossa
vieraileva Erkki. Oli todella hauskaa nähdä vanhoja kavereita ihan uudessa
ympäristössä, vaikka tunnelma olikin todella epätodellinen. Olin toi myös sen
verran väsynyt, että koko tapahtuma tuntui aivan unelta. Seuraavassa kuvia
illasta izakayassa, japanilaistyylisessä baarin ja ravintolan yhdistelmässä.
(Izakayat tarjoavat usein 飲み放題:ta, missä saa tietyun ajan
sisällä tiettyä summaa vasten juoda niin paljon listalta löytyviä
alkoholillisia ja alkoholittomia virvokkeita kuin itse haluaa, ja jälleennäkemisen
kunniaksi otimme toki myös tämän palvelun käyttöön. Itse tosin flunssan vuoksi
join lähinnä teetä ja mehua). Lähdimme Millan kanssa jo melko aikaisin, siinä
kymmenen jälkeen. Muut jäivät vielä jatkamaan iltaa muualla, mutta itse olin hulvattoman
väsymyksen takia ihan tyytyväinen tähän ratkaisuun. Ilta oli joka tapauksessa
todella mukava!
Ihanaa kuulla sinusta Inka! ^^ Onjo hirmu ikävä xD Toi sinun lentomatka kuulostaa todella rankalta. Mutta kukas se kolmas japanilainen oli, kun kuvasta tunnistan Harashon ja Takyn? Ihan uteliaisuuttani kyselen :P Sanohan terkkuja kaikille! ^o^
VastaaPoista-Jenna-
Hehee, jännää ja varsin toimeliasta on ollut~ Ja tosiaan matkasta sen verran että en suosittele tuollaista lentoa kenellekään, vaikka olikin halpa : D Ah tosiaan, Mai oli myös mukana, mutta saapui paikalle vähän myöhässä eli tämän kuvan ottamisen jälkeen : )
Poista