maanantai 24. syyskuuta 2012

Opettajan johdolla valloittamassa Sapporon yöelämää



Sunnuntai 23. syyskuuta

Vietin aamupäivän tutustumalla tarkemmin läheisellä Sooenin juna-asemalla sijaitsevan Aion-tavaratalon valikoimaan. Tämä asuntolakin on nimetty Sooeniksi, joten asema ja kauppa ovat tosiaan ihan mukavan lähellä. Sekä vaatteet että ruoka näyttivät sopivan hintaisilta. Kävin samalla lounaalla japanilaisessa ”perheravintolassa”. Niiden ruokavalikoima on laaja ja hinnat kohtuu edulliset, joten herkullinen sienipasta-annos, salaatti ja keittokupillinen päätyivät mahaani n. 8 eurolla. 

Iltapäivällä tapasimme yhdessä muiden suomalaisten vaihtarien ja Erkin kanssa paikallisen suomenkielen opettajan, Aki-sensein Sapporon asemalla. Tästä alkoikin odotettua paljon pidempi ja hauska ilta.
Ensimmäinen etappi oli kaupunkia halkovassa isossa Oodori-puistossa järjestetty syysfestivaali, joka tarjosi erilaisia ruoka- ja juomakojuja aina saksalaisesta oluesta kebabiin ja japanilaistyylisiin makeisiin. 

Seuraavassa kuvia festivaalilta:






Erkki osti kauriinlihaa. Se oli herkullista!

Maistiaisa jaettiin auliisti. Tässä oli tarjolla kalaa ja katkarapuja.

Samu selvittämässä sijaintia kartasta.

Milla : )

Kun festivaali oli kuuden aikoihin katsastettu, siirryimme syömään illallista perinteiseen yakiniku-ravintolaan. Yakiniku tarkoittaa kirjaimellisesti paistettua lihaa, mutta Suomesta poiketen asiakkaat paistavat tilaamansa lihan ja kasvikset itse pöytään tuotavilla minigrilleillä. Tämä on hauska tapa seurustella ruokailun lomassa, ja ohueksi siivutettu liha myös maistuu parhaalta suoraan grillistä noukittuna. Kaikki ruokailijat osallistuvat ”ruuanlaittoon” asettelemalla tilattuja aineksia grilliin ja kääntelemällä niitä. Mieleinen suupala noukitaan suoraan grillistä samoilla puikoilla kun haluttu kypsyysaste on saavutettu. Aterian lisäksi tilasimme totta kai nomihoudain, eli sekä alkoholillisia että alkoholillisia juomia sai tilata syömisen ajan niin paljon kuin halusi tiettyä maksua vastaan. Koko aterian hinnaksi muodostui 2500 jeniä/henkilö, eli n. 25 euroa. Hieman hintavampaa kuin normaali ruoka, mutta väitän että pelkkä nomihoudai (jos sellainen joskus Suomeen lanseerattaisiin) maksaisi kotona enemmän. 



"kokkausta"

myös vihanneksia löytyi

Syömään!
Syömisen jälkeen siirryimme aikaisen ajankohdan vuoksi karaokeen. Nyt on siis korkattu tämäkin hauskuus tältä vuodelta. Japanilaisessa karaokessa tosiaan Suomesta poiketen vuokrataan aina oma huone kaveriporukkaa varten, jossa sitten kukin voi laulaa vuorollaan valtavalta kappalelistalta haluamansa laulun ja juoda haluamiaan huoneeseen tilattavia juomia. Illan kappalevalinnat vaihtelivat japanilaisesta iskelmästä eli enkasta nykyiseen japanilaiseen pop-musiikkiin ja vanhoihin länsimaisiin klassikoihin. Mahtuipa mukaan myös yksi suomalaisen HIM-yhtyeen kappale. (Kappalevalikoimat ovat siis todellakin laajat, kun jopa Suomalaisia kansainvälisesti menestyneitä bändejä löytää helposti.)




Karaoken jälkeen oli vuorossa opettajan suosima oikein tyylikäs ja rauhallinen jazz-baari. Ja toki täälläkin nomihoudai, edulliseen n. 15 euron hintaan. Itse tosin lopetin alkoholijuomien juomisen jo parin annoksen jälkeen ja tyydyin tilaamaan vettä muiden jatkaessa. : )

Jazz-baarin jälkeen kuvittelin meidän jo lähtevän kotia kohti (kello oli siinä yhden maissa), mutta senseillä oli vielä yksi paikka mielessään. Hän johdatti meidät kellarikerroksessa sijaitsevaan, uskomattoman tyylikkääseen ja pieneen baariin, jonka pinta-ala oli n. 2mX15m. Sellaisia paikkoja ei Suomessa voisi ikinä kuvitellakaan näkevänsä. Tämä oli siis juuri sellainen baari mitä olette ehkä nähneet joissain elokuvissa ja joihin ei todellakaan löydä, ellei satu tietämään paikkaa. Aikomuksena oli ilmeisesti juoda yhdet ja lähteä melko pian, mutta juuri kun itse olin henkisesti valmistautumassa lähtöön, pieneen baariin pelmahti toinen suunnilleen meidän porukkamme kokoinen joukko juhlijoita. Teimme uudelle porukalle tilaa, ja tästä seurasi vilkas ja hauska keskustelu ja tarjosipa ramen-ravintolan omistajiksi osoittautunut pariskunta meille kaikille vielä juomatkin. Tämän seurauksena ilta venyi todella myöhään, mutta onneksi älysin itse pysytellä mehu- ja kokislinjalla, joten tästä ikimuistoisesta illasta ei seurannut muuta kuin väsymys seuraavaan päivään. 



Appelsiinimehua fiinissä baarissa - käy se näinkin!




2 kommenttia:

  1. Tuo yakiniku muistuttaa aika paljon eurooppalaista raclettea ( ainakin Sveitsissä ja Saksassa), jossa jokainen paistaa pikku "pannuilla" itselleen grillissä lihaa ja/tai kasviksia sekä juustoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa eli tällaista löytyy siis myös Euroopasta! : D

      Poista