Onsen

7. lokakuuta, sunnuntai

Pitkä viikonloppu jatkuu, tämänkertaisena aiheena oli perinteinen japanilainen kylpylä eli onsen. Suuntasimme noin tunnin bussimatkan verran Sapporon ulkopuolella sijaitsevaan onsenkylään kahden aikoihin sunnuntaipäivänä. Kyseinen onsen tarjoaa kätevästi bussiterminaalista ostettavan lippusetin, joka sisältää matkaliput ja kylpylämaksun samalla kertaa. Yhteensä tämä lysti kustantaa 1800 jeniä eli n. 18 euroa. Hyvin kohtuuhintaista ottaen huomioon että tämä kyseinen onsen oli täysin luonnollinen, eli kaikki vesi oli oikeasti maaperän tuliperäisyyden lämmittämää. Mukaan onsen-retkelle tarvitaan vaihtovaatteiden lisäksi mielellään oma shampoo ja saippua (myös yleiset on tarjolla, mutta jos haluaa hoitoaineita tms. ne on tuotava itse) sekä kaksi erikokoista pyyhettä. Toinen on tavallinen kylpypyyhe, ja toinen on pienempi, mielellään pitkulaisen mallinen pikkupyyhe jota kuljetetaan mukana kylpyjen puolella. Käveltäessä sillä peitetään strategiset kohdat edestä ja kylvyssä istuttaessa se laitetaan joko päähän tai altaan reunalle. Näillä varusteilla jokainen siis lähti matkaan.

Retkikunta Sapporon asemalla (miinus Pauliina, joka otti tämän kuvan)

Kuva bussin takaikkunasta

 Bussimatka vei hieman normaalia kauemmin, sillä ihmisiä oli paljon liikkeellä maanantain vapaapäivän vuoksi. Matkanteko oli kuitenkin helppoa ja mukavaa, onsenillemme oli jopa englanninkielinen kuulutus. Kylpylällä kaikki riisuivat kenkänsä heti ovella sijaitseville lokeroille, ja sitten suunnattiin erillisille miesten ja naisten pukeutumis- ja kylpyalueille. Pukeutumistilassa toimittiin paljolti Suomalaisten uimahallien tapaan sillä erotuksella, että arvotavarat sijoitettiin erilliseen lukolliseen kaappiin ja vaatteet tms. omaan koriinsa joka on sitten kätevä ottaa kylvyn jälkeen. Ennen kylpyyn menoa peseydytään hyvin huolellisesti jakkaralla istuen. Kun tämä on hoidettu, voi valita mieleisensä kylpyaltaan ja istahtaa nauttimaan veden autuaan rentouttavasta lämmöstä. Tähän mennessä kahden onsenin kokemuksella sanoisin että yleensä kylpyaltaita on muutama erilainen. Tässä kylpylässä oli myös todella ihana ulkoallas, josta oli hieno näkymä ympäröiville metsän peittämille vuorille. Haluan ehdottomasti samaan paikkaan vielä ruskan aikaan ja talvella!

Kylpylän julkisivu

Näkymä sisäpihalle. Ymmärrettävistä syistä minulla ei ole kuvia itse kylpyalueelta.

 Autuaallisen kaksituntisen jälkeen siirryimme joukolla kylpylän alakerran ravintolaan syömään paikan erikoisuutta, eli tällä kertaa intialaistyylistä kareeta (karee tosiaan on intialaislähtöinen ruoka, mutta japanilainen versio poikkeaa alkuperäisestä). Syönnin jälkeen bussilla kotiin ja nukkumaan. Päivä oli lyhyesti sanoen varsin autuas. 

Kylvyn jälkeen ravintolassa

tomaatti-munakoiso -karee

Muroran

6. lokakuuta, lauantai

Tämä reissu oli jotain hyvin ihmeellistä ja hauskaa. Idea rektestä käynnistyi viikkoa aiemmin Keiteki-ryossa järjestetyissä juhlissa, joissa päädyin viettämään aikaa parin japanilaisen asukkaan ja kiinalaisen vaihtarin kanssa. Japanilaiset innostuivat jostain syystä seurastamme niin paljon, että ehdottivat jonkinlaista matkaa seuraavalle viikonlopulle. Noh, toki päivämatka pois Sapporosta kelpaa vatsa pari viikkoa sitten Japaniin saapuneille vaihtareille. Niinpä Naoki hankki meille 7 hengen istuttavan vuokra-auton (mikä on täällä paljon halvempaa kuin junalla matkustaminen), ja suuntasimme reippaina kohti Muroraa viideltä lauantaiaamuna.

Matkanteosta teki mielenkiintoista sekä valittu hieman pidempi, meren vierellä kulkeva tie että japanilaisten keiteki-ryon asukkaiden hauskat perinteet. Pysähdyimme useaan otteeseen tienvarsilla sijaitseviin pikka kauppoihin, kombineihin, ja aloitimme taiston. Eli pelasimme porukalla kivi-sakset-paperi -peliä, kunnes hävijäjä oli selvillä. Tämän jälkeen kukin valitsi itselleen jotain n. 100 jenin (1 euro) arvoista, ja hävijäjä maksoi ostokset. Onnekas kun olin, säästyin itse maksumiehen roolista. Mutta peli oli hauska ja matkan aikana riitti naposteltavaa.

Murorasta kaupunkina sanon vain, että se sijaitsee lähes suoraan Sapporosta etelään meren rannalla. Tässä kaikille kiinnostuneille linkki wikipediaan, josta voitte lukea lisää: http://en.wikipedia.org/wiki/Muroran,_Hokkaid%C5%8D

Viideltä alkanut matka kesti kaikkiaan reilut kolme tuntia, joten saavuimme Muroran Chikyu Misaki -nimiselle merinäköalapaikalle siinä hieman ennen yhdeksää. Ilma oli ihanan raikas, kirkas ja sopivan lämmin, täydellinen vastakohta Sapporon kolealle sateelle, josta olimme aamulla lähteneet. näköala kaupunkiin ja merelle oli todella kaunis, Suomalaiselle vuoristo ei koskaan käy tylsäksi. Maisemien vuoksi kannatti herätä neljältä aamulla ja istua autossa 3 tuntia.

Kilpuri

Majakka

Koko urhea retkikunta

"Onnellisuuden kello"

Näköalatasanteella oli hieno maailmankartta.

Tämän näköalan jälkeen jatkoimme vielä toiselle näköalapaikalle, josta saattoi nähdä kaupungin TV-tornien keskeltä.

Nähtävyyksien jälkeen oli aika suunnata lounaalle. Kello oli tässä vaiheessa vasta 11, mutta paluumatka lähestyi sillä auto oli palautettava kolmeen mennessä (Mikä selittää osaltaan halpaa hintaa; 2800 jeniä eli n. 28 euroa per nuppi). Ruokavalinta oli odotetusti Muroran erikoinen; Karee Ramen (eli taas tätä mausteista karee kastiketta, tällä kertaa nuudelikeiton muodossa). Luulen että kehitän Japanissa jonkinasteisen riippuvuuden kaikkiin karee-ruokiin, rakastan tätä lempeän mausteista kastiketta! (Toki kareeta saa todella tulisenakin, mutta valitsen itse mieluiten aina tulisuusasteikon alkupään makuja.)

Koska auto piti palauttaa niin aikaisin, päätimme vielä jatkaa päivää Sapporossa (itse en uskaltanut mennä kotiin koska pelkäsin nukahtavani!) Suuntasimme siis paikalliseen viihdekeskukseen, jossa riitti peliautomaatteja jokaiseen makuun. Tyydyimme tosin vain katselemaan tätä puolta, ja siirryimme itse keilahallin puolelle. Keilaus ja keilahalli sentään oli lähes täsmälleen identtinen Suomeen. Hämmennyin kyllä hieman omasta suoriutumisestani; hävisin ensimmäisen pelierän ja voitin toisen. En osaa sanoa, olenko hyvä vai surkea!

Tämän kaiken jälkeen palasin kotiin siinä 7 aikaan illalla rättiväsyneenä mutta ikionnellisena. Tämä blogimerkintä sisälsi todella paljon valokuvia, mutta arvelen että kukaan tuskin panee niitä pahakseen. : )

Kiertokäynti yliopistolla

4. lokakuuta, torstai

Päätin jakaa kaikkien tätä blogia seuraavien kanssa hieman maisemia yliopiston kampusalueelta. Toisin kuin esimerkiksi Oulun yliopisto, Hokkaidon yliopisto koostuu useista erillisistä rakennuksista, jotka sijaitsevat laahjahkolla puistoalueella (ja jota reunustavat maatalouspuolen koepellot ja puutarhat).

International Student Centre - sisältää meille vaihtareille tarkoitetut aulan ja help desking. Myös osa luennoista järjestetään täällä.

kampuksen läpi etelä-pohjois -suunnassa kulkeva päätie

International Student Centerin vieressä sijaitseva teknillinen tiedekunta.

puisto keskellä kampusta

Joku ehkä arvaakin, että täällä opiskelevat arkkitehdit.

Ja päivän päätteeksi päädyttiin taas syömään Soup Kareeta.

Nam!

Ensimmäiset läksiäiset

1.lokakuuta, maanantai

Nyt on kulunut siis kohta kaksi viikkoa Sapporoon saapumisesta. Ihan hirveän paljon on tapahtunut, tosin viime päivinä en ole jaksanut kirjoitella ensimmäisen viikon tahtiin, sillä kamera on ikävästi tupannut jäämään aina kämpille. Mutta lupaan että otan sen vielä jossain vaiheessa mukaan myös ostoksille ja yliopistolle, että saatte paremman käsityksen nykyisestä arjestani.

Sain lauantaina viimein hakittua joitain elintärkeitä taloustavaroita ja "löysin" läheisen supermarketin ruokaosaston (eli kävin siellä ensimmäistä kertaa kunnolla ruokaostoksilla), joten tästä tämä rutinoituminen varmaan lähtee. Nyt on jo yli viikon ajan ollut kumppanina myös ikioma pyörä, joten esittelen hänet teille tässä:

Lähestulkoon kaikilla paikallisilla on tällainen täsmälleen samanlainen pyörä (ilmeisesti paikallinen halppismalli), joten olen tunnistamisen helpottamiseksi kiinnittänyt lokasuojaan pari Muumi-tarraa. Ilman niitä olisin jo moneen kertaan hukannut pyöräni. Pyörässä ei ole vaihteita eikä jalkajarruja, joten ajamisen kanssa on vielä totuteltavaa. Keskustassa pyöräily tosin on ihmismäärän takia hieman riskialtista puuhaa oli pyörä sitten millainen tahansa. Tämä ongelma helpottuu varmaan siinä vaiheessa, kun oppii ajamaan paikkoihin vähän kiertoteitä niin ettei joudu pahimpaan ihmisruuhkaan Sapporon aseman tienoille.

Opiskelusta sen verran että molemmat tänään alkaneet kurssit, Gender and Society ja War History and Memory in Japan, vaikuttavat oikein mielenkiintoisilta ja opettajat hauskoilta. Japania on tullut onneksi luettua nyt päivittäin, keskiviikon tasokokeessa määräytyy tulevan kurssin taso. Olen kyllä huolissani kanjien takia, kieliopin puolesta menisin varmaan helposti intermediate-tasolle, mutta kanjit saattavat laskea pisteitäni...

Otsikon mukaisesti tänään oli myös ensimmäiset läksiäiset täällä Japanissa tälle vuodelle. Sapporossa viimeiset pari viikkoa vieraillut Erkki nimittäin lähtee aikaisin huomenna takaisin Suomeen. Kävimme siis yhdessä syömässä herkullista japanilaista ruokaa hyvin lähellä meidän tyttöjen asuntolaa sijaitsevassa ryokanissa. Seuraavassa kuvia illan herkuista:

Alkupala ja myrkynvihreä mutta herkullinen meloni-sooda.

Kohokohta illan menussa: tuorreita simpukoita. Japanilaiseen tyyliin herkku paistettiin itse suoraan pöydässä.

Paistaminen tarkoitti tässä tapauksessa myös pienen ilmareiän leikkaamista kuoreen.

Tästä kulhosta törröttävät merilevälevyt toimivat tortillojen tapaan; kulhon sisältämä kala ja natto(=mädätetyt pavut) käärittiin merilevään.

herkut paistumassa

Sashimi-lautanen (eli raakoja, tuorreita mereneläviä). Herkullista!

Ramen-salaatti (Eli nuudeleita, mätiä ja salaattia. Hyvää tämäkin)

Koko porukka <3

Akateemisia Asioita

Tästä päivityksestä tulee nyt aiempiin verrattuna hieman tylsä, koska en ole kuljettanut parina viime päivänä kameraa mukanani. Ajattelin kuitenkin, että ainakin osaa ehkä kiinnostaa kuulla mitä olen itse saanut tietää tulevista opinnoistani.

Keskiviikkona 26. päivä oli tosiaan orientaatio HUSTEP:iin (HUSTEP on vaihto-ohjelmani nimi). Meitä onkin paljon enemmän kuin luulin, yhteensä 52. Oppitunnit tulevat omalta osaltani koostumaan HUSTEP:in englanninkielisistä iltapäivisin pidettävistä oppitunneista ja aamupäivien japani luennoista. Lähtötasokoe japanin tunteja varten pidetään ensi keskiviikkona, joten pitää opiskella ahkerasti ennen sitä, jotta pääsen tavoitteeseeni eli intermediate Japanese -kursseille. Täällä on onneksi siinä mielessä mukava käytäntö noiden HUSTEP-kurssien kanssa, että kursseja saa käydä "testaamassa" parin viikon ajan ennen varsinaista sitovaa ilmoittautimista. Ainakin aluksi olen nyt ajatellut ottaa seuraavia kursseja tämän lukukauden aikana:

HUSTEP-kurssit

Gender and Society
War History and Memory in Japan
Modern Japanese History
Roadmap to United Nations with special reference to WHO
Multilingualism: Language planning and Policy
Contemporary Japanese Society
Japanese Economics

Japanin kurssit

Intermediate Kanji&Vocabularu
Intermediate writing
Intermediate reading
Intermediate grammar

Tällä hetkellä kursseja on siis aika paljon, saattaa olla että jotain pitää jättää pois jo heti kättelyssä, yleensä aikaisemmat vaihtarit kun ovat sanoneet sopivaksi määräksi HUSTEP-kursseja 5-6, ja minä olen tällä hetkellä ajatellut tuota seitsemää. Multilingualism saattaa jäädä siis pois. Japanin kursseissa taas riippuu tasokokeen tuloksista, pääsenkö noihin intermediaten ryhmiin vai joudunko takaisin elementaryn puolelle : D Ainakin sain joten kuten luettua noiden intermediate-kurssien kurssikuvaukset, vaikka ne olivatkin pelkästään japaniksi (elementaryt oli sentään selitetty englanniksi).

Orientaation loputtua klo 15 tapasin intependent study advisior -professorini, Aihara-sanin ja yhden tämän oppilaan. Vaikuttaa todella mukavalta opettajalta!  Pääsen liittymään hänen seminaariryhmäänsä, jossa tutkitaan jouluun saakka gluteenittomien tuotteiden markkinamahdollisuuksia Japanissa. Aihe vaikuttaa siinä mielessä hauskalta, että koska tällaiset ruoka-allergiat oikeasti ovat Japanissa harvinaisia, saatan voida olla jopa hyödyksi muulle ryhmälle, koska voin hyödyntää suomenkielisiä lähteitä. Ryhmässä on 6 japanilaista opiskelijaa, joten tämä on varmasti myös mitä loistavin tilaisuus saada uusia japanilaisia kavereita ja harjoitella puhetta oikein tosissaan. Olen todella innoissani! Olen näet kuullut kauhutarinoita, joissa seminaariin osallistuminen on tarkoittanut vain japaninkielisillä luennoilla istumista, mutta tässä ryhmässä mitä ilmeisimmin pääsen tekemään oikeaa tutkimusta yhdessä japanilaisten opiskelijoiden kanssa! On kiinnostavaa nähdä, miten japanilaiset tutkimustavat eroavat niistä mitä meille opetettiin Suomessa Tutkimusmenetelmät-kurssilla viime syksynä. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta en malta odottaa että seminaari alkaa ensi viikolla!

Tällaisiin opiskeluasioihin painottuviin tunnelmiin siis tällä kertaa! Tänään (torstai 27.9.) minulla on iltapäivällä ekat luennot tälle lukukaudelle, Contemporary Japanese Society ja Japanese Economics!

Säätöä ja Suupu Kareeta

Maanantai 24. syyskuuta 

Tapasin Shosuken ja Kazuhiron yliopistolla yhden aikoihin tarkoituksena mennä ostamaan elektroninen sanakirja. Sellaiset ovat todella käteviä, jos onnistuu löytämään mallin johon voi itse piirtää jonkin vastaan sattuneen vieraan kanjin. Kone nimittäin tunnistaa piirretyn merkin ja osaa kertoa oikean lukutavan ja englanninkielisen käännöksen. Lisäksi tällainen kone on toki paljon helpompi ja kevyempi kuljettaa mukana kuin paperinen sanakirja. Totesimme nämä laitteet kuitenkin aika kalliiksi (n.300 euron arvoisia olivat), ja harkitsimme Nintendo DS:n ostamista. Ne ovat täällä todella halpoja, ja niihin on saatavilla sanakirja-ohjelmia ja myös kanjien tunnistus onnistuu oikealla ohjelmalla. Löysimmekin hyvän ohjelman, mutta sen valmistus on lopetettu, joten Kazuhiro ja Shosuke lupasivat yrittää etsiä sitä minulle käytettyjen ohjelmien liikkeestä. Jos ohjelma löytyy, ostan Nintendo DS:n, mutta jos ei, sijoitan sitten elektroniseen sanakirjaan.   

Kävimme myös kyselemässä hieman puhelimista ja selvittelemässä paikallisten pankkien toimintaa. Uskomatonta mutta totta, edes visalla ei voi nostaa rahaa kuin yhdestä paikasta koko kaupungissa (tämä koskee siis toki vain ulkomaisia visa-kortteja).  Myöskään nettipankki ei ole täälläpäin tuttu käsite. Jälleen sai siis huomata tämän hassun takapajuisuuden ja huipputeknologian yhdistelmän, mikä Japanissa tuntuu vallitsevan. Mutta eiköhän tämäkin asia ajan kanssa selviä.

Lounaaksi kävimme syömässä Hokkaidon erikoisuutta, suupu kareeta. Karee raisu on japanissa hyvin yleinen ruokalaji, joka sisältää tulista, tummaa kastiketta ja riisiä, mutta Hokkaidolla kastike on nimensä mukaisesti keitto (”suupu” = englannin ”soup”) Oma annokseni sisälsi monia ihanan makuisia kasviksia, kananmunaa ja sieniä. Todella herkullista!

Shosuke ja Kazuhiro kampuksella

Perinteisiä japanilaisia makeisia yhdessa rautatieaseman tavarataloista.

Isoinkin Stockmannin herkku kalpenee tämän jättimäisen herkkukeitaan rinnalla. Tarjolla oli Stockmannin tyyliin myös tuoreita leivonnaisia, ruokaa, salaatteja tms.

Suupu Karee!