Kevät ja Soul

Kevätloma alkaa olla lopuillaan ja olen matkailuni matkaillut. Blogi on taas saanut olla laiminlyötynä Okinawa-päivityksen jälkeen, katsotaan missä tahdissa jatkoa tulee. Tosiaan kevätloma alkaa olla lopuillaan, japanintunnit alkavat 10. päivä (eli ensi keskiviikkona) ja muutkin tunnit 11. päivästä alkaen. Olen tosin jo viettänyt viimeisimmän viikon aika pitkälti kirjastossa, torstaina oli nimittäin taas japanin tasokoe uusia kursseja varten. Lisäksi olen onnistunut viimein ottamaan itseäni kiinni niskasta ja alkanut oikeasti miettimään kandityöni aihevalintaa ja materiaalien keräämistä. Huomenna maanantaina on tapaaminen täkäläisen taloustieteiden seminaarini ohjaajan kanssa, ja sain myös yhteyden tulevaan kandiohjaajaani Suomessa.

Olen kuullut, että Suomessa kevät on tänä vuonna kovasti normaalista jäljessä. Täällä Sapporossa puolestaan lumet sulavat hämmästyttävää vauhtia. Olen nyt jo viikon ajan kulkenut taas pyörällä, sillä tiet olivat jo alkuviikosta suurimmaksi osaksi sulina. En ole nyt käynyt tarkastamassa kaikkia pikkupolkuja (koska olen vain kiltisti kulkenut väliä kämppä – yliopiston kirjasto), mutta voisin kuvitella että viimeistään viimeöisen sateen jäljiltä pienimmätkin polut alkavat olla sulia. Myös aiempien lumikenttien keskelle on ilmestynyt lumettomia laikkuja. En voisi olla iloisempi talven loppumisesta! Pääsen viimein eroon järjettömistä sähkölaskuista, joita lämmittimen käyttö on aiheuttanut, ja liikkuminen paikasta toiseen on nyt huomattavasti helpompaa ja nopeampaa pyörän ansiosta. 

Mutta, varsinainen tarkoitukseni oli kertoa niistä kuuluista matkailuistani. Aloitetaan siis Soulinmatkalla!

Soul 14. – 21.3.2013

Kevätloman päätteeksi tai oikeammin ehkä huipennukseksi (koska lomaa jatkuu virallisesti vielä hetken, ensimmäiset luennot alkavat 10. päivä) vietin viikon Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Kyseessä oli opiskelijatyyliin hyvin pienen budjetin reissu, eli siirtyminen maahan tapahtui halpalentoyhtiöillä pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa (eli siis pieni käsimatkatavarakokoinen lentolaukku+käsilaukku). Lähtö Sapporosta oli jo 13. päivän iltana, jolloin lensimme englantilaisen Kimin kanssa Sapporosta Osakaan Kansain lentokentälle. Yö kuluikin sitten lentokentällä nukkuessa. Yllättävän kivuttomasti sitä osasi nukkua, nukuin yhteensä 9 tuntia! Lento Souliin oli vasta 14. päivän iltapäivällä, joten oli hyvin aikaa nukkua ja tallailla pitkin Kansain lentokenttää.

Saavuimme Kimin ja Osakassa seuraan liittyneen Turon kanssa Soulin Incheonin lentokentälle 14. päivän iltana 8 aikaan, mistä suuntasimme junalla kohti Soulin keskustassa ja suoraan reitin varrella Hongik University- metroaseman lähellä sijaitsevaan hostelliimme. Paikka osoittautui 4 huonetta+keittiö/olohuone käsittäväksi normaaliksi kerrostaloasunnoksi, jonka 2 huonetta oli varustettu kerrossängyillä matkailijoiden majoitusta varten. Ei valittamista, hostellin pieni koko teki siitä aika kodikkaan, tilat olivat uudet ja siistit. Ja petipaikka sekahuoneessa maksoi 10 000 wonia eli n. 7 e/yö. 

Heti hostelliin asetuttuamme ja toisella lennolla Souliin saapuneen Samun liityttyä seuraamme päätimme rohkeasti lähteä etsimään ravintolaa, vaikka hostellin pitäjä varoittelikin että suurin osa paikoista hostellin lähellä olisi jo kiinni (kello oli 11 illalla). Totesimme tämän todeksi ja päädyimme lopulta kiinalaiseen ravintolaan. Mikä oli loppujen lopuksi ihan hyvä, sillä kukaan porukasta ei puhunut koreaa, mutta menun kiinalaiset merkit auttavat japaninkielentaitoista. Saimme kuin saimmekin siis syötyä, vaikka japanilaiseen ylinöyristelevään asiakaspalveluun tottuneelle korealainen vähän Suomi-henkinen palvelutapa olikin kuin isku vasten kasvoja. Saa nähdä miten sopeudun enää Suomen asiakaspalveluun.

Perjantaina 15. päivä meillä olikin sitten kaikeksi onneksi opas. Turon Soulissa vaihdossa oleva kaveri, Jenni, oli ihana ja kierrätti meitä koko päivän. Kävimme Jennin yliopiston kampuksella, syömässä korealaista ruokaa lounaaksi, kahvilassa ja ostoksilla. Ja illalla lyöttäydyttiin vielä oppaamme vaihtareista ja korealaisista koostuvaan kaveriporukkaan, jonka kanssa käytiin yhdessä taidenäyttelyssä, illallisella, katselemassa maisemia ja lopulta vielä baarissa. Ensimmäinen päivä Soulissa oli siis mitä mainioin. 

Porukka ja Korea University

Korea Universityn kampusaluetta. Kuin suoraan Briteistä maahantuotua!

Lounas. Kaikki pikkulautasilla olevat ruuat ovat lisukkeita ja siis ilmaisia. Annos taisi maksaa about 5e/nuppi. Ja niiiin hyvää!

Rakastuin tähän jälkiruokaan: jäähilettä, mansikoita, makeaa paputahnaa ja mansikkajäätelöä.

Sisäänkäynti Tim Burtonin taidenäyttelyyn

Illallinen oli tulinen jopa korealaisella mittapuulla!

Tälläinen oli se joki

Myös Oulussa viime vuonna opiskellut korealainen kaverini Haejong tuli Busanista Souliin viikonlopuksi meitä opastamaan. Viikonloppuna käytiin historiallisessa Insa-dongin kaupunginosassa, ostoksilla, juhlimassa Gangnamissa siellä asuvan, nyt kanssamme Japanissa opiskelevan (mutta lomansa Koreassa viettäneen) korealaisen Joo:n kanssa, sekä tietenkin Soulin pakollisessa nähtävyydessä, Namsan-vuorella Soul-tornissa. Tornista oli hieno näköala, ja Insa-dongissa näkemämme perinteinen tanssiesitys ja teehuone jäivät mieleen hienoina kokemuksina. 

matkalla hostellilta asemalle

pieni supermarketti

tanssija perinteisessä asussa keskittymässä ennen esitystä

Tanssiesitys Insa-Dongissa

perinteisessä teehuoneessa

teehuoneen sisäpiha

Gangnamin asema

ostoksilla

Allekirjoittanut ja Haejong

Tämä simpukkasoppa oli parhaita keittoja mitä olen syönyt

Soul-torni Namsan-vuorella

Rakastavaisilla on tapana lukita yhteinen lukko Soul-tornin läheisen näköalatasanteen kaiteeseen. Lukkojen määrä oli lähes pelottava.

Ylhäältä tornista näki miten paljon oli matkaa missäkin ilmansuunnassa sijaitseviin isoihin kaupunkeihin

Torni valaistuna illalla

 Maanantaina 18. päivä Joo kuljetti meitä taas ympäri Soulia, tällä kertaa oli vuorossa shoppailua, ulkomaalaisten keskuksena tunnettu Itaewon ja puistokävelyä.

lounas korelaisessa pikaruokalassa

???

Illallinen

 Seuraavat, jo vierailun loppua enteilevät päivät päätimme käyttää vieraillaksemme edes parissa Soulin kuuluisista palatseista. Tiistaina suuntasimme siis aivan kaupungin keskustassa sijaitsevalle Deoksugung:in palatsialueelle. Vartijoiden vahdinvaihto oli kivaa katseltavaa, ja sijaitakseen aivan kaupungintalon ja pääkirjaston vieressä alue oli kohtuullisen suuri. Illalla oli tarjolla vielä todella erityistä ohjelmaa, sillä Joo kutsui meidät syömään perheensä luo, ja niin päästiin nauttimaan Joon äidin kotitekoisesta herkkuruuasta. Voin sanoa että oli hurjan hyvää ja kaikkien eri ruokalajien määrä oli hyvin häkellyttävä.

Deoksugung:in palatsialue sijaitsi aivan kaupungin sydämmessä

Vartijat valmistautumassa vahdinvaihtoon

Vahdinvaihdon jälkeen vartijoiden kanssa sai ottaa kuvia!

Illallisella Joon vanhemipien luona!

 Keskiviikkona 20. päivänä, joka oli minulle viimeinen kokonainen päivä Soulissa lähdimme kolmistaan Pauliinan ja Kimin kanssa katsomaan kaikkein isointa Soulin palatsialueista, joka on nimeltään Gyeonbokgung. Alue oli paljon Deoksugungia isompi ja todella ylitti odotukseni koollaan ja rakennusten määrällä. Kyseessä oli todellinen palatsien pikkukaupunki. Arkkitehtuuri oli tosi vaikuttavaa, vaikka tosin kaikki rakennukset olivat restauroinnin tulosta, japanilaiset joukot kun ovat historian aikana tuhonneet alueen kahdesti (alue siis restaurointiin myös ensimmäisen tuhon jälkeen ja joutui toiseen kertaan tuhotuksi toisen maailmansodan aikaan mikäli en aivan väärin muista). 

Kuvia  Gyeonbokgung:ista:

Palatsikierroksen jälkeen menimme ostoksille Ehwa Woman’s Universityn lähellä sijaitsevalle ostosalueelle, ja kuten voi arvata naisyliopiston lähellä olevalta ostosalueelta, paikka oli täynnä kenkä-, vaate- ja meikkikauppoja. Ostin siistin, tummansinisen jakun, se pääsee käyttöön jahka Sapporo vielä hiukan tästä lämpenee, todennäköisesti ensi kuun alkupuolella. 

Ja kuten todettu, torstai 21. oli lähtöpäiväni Soulista. Suuntasin aamulla suoraan lentokentälle, mikä oli todella hyvä koska suuren kokonsa vuoksi pelkkä kentällä kävely vei jonkin verran aikaa. Lentokone kuljetti minut ja täyteen ahdetut käsimatkatavarani Tokioon, jossa olivat vastassa huomattavasti lämpimämpi sää ja kirsikankukat. Mutta tästä Tokion-vierailusta lisää seuraavassa blogi-päivityksessä.