perjantai 8. maaliskuuta 2013

Pakomatka paratiisiin

Matka Okinawalle 21. - 27.2.2013

Taas on vierähtänyt aikaa viimeisestä päivityksestä. Viimeksi lupailin seuraavaa päivitystä Okinawassa käynnin jälkeen, ja tässä se nyt on, vaikka olenkin ollut kotona jo yli viikon! Sapporossa on viimein näkyvillä kevään merkkejä, aletaan olla jo paikoin loskavaiheessa ja vettäkin on satanut parina päivänä. Elättelen nyt siis todenteolla toiveita, että pahin loska-aika on ohi kun tulen takaisin Tokiosta 25.3.

Mutta, takaisin Okinawaan. Voin sanoa vain, että tuntui ihanalta päästä johonkin lämpimään pois lumen keskeltä. Etenkin se, ettei sisätiloissa tarvinnut palella oli plussaa. Lensimme Okinawalle Osakan kautta, ja lennot sujuivat ilman mitään ongelmia. Okinawalla majoituimme Nahaan, jossa myös lentokenttä sijaitsee. Hostellimme oli todella halpa, hyvällä paikalla ja henkilökunta/muut vieraat olivat tosi ystävällisiä. Muutamana iltana tuli istuttua iltaa ihan hostellin loungessa muiden vieraiden ja työntekijöiden kanssa.

Ohjelmassa oli kaikenlaista... Käytiin mm. parissa maailmanperintökohteessa, katsomassa ryhävalaita Kerama-saarilla ja Churaumi-akvaariossa. Erityisesti Okinawalta jäi mieleen lauttamatka Kerama-saarille valaankatseluineen sekä ruoka. Onnistuimme löytämään tiemme kiitettävän hyvin erilaisiin oikeasti paikallisten suosimiin ravintoloihin/baareihin. Muutamaankin kertaan tarjoilija kysyi, miten olimme eksyneet sisään (ihan ystävällisessä mielessä siis, tarkoittaen vain että ilmeisesti yleensä turistit eivät löydä näihin paikkoihin). Syötiin sekä perinteistä Okinawalaista ruokaa että ihan italialaistyyppistä pastaa ja normaalia japanilaista kahvilaruokaa (joka oli kyllä tosi hyvää sellaista). Olen nyt ollut jo pidemmän aikaan vähän laiskanpuoleinen kirjoittamisen suhteen, mutta jospa vain taas paikkaan asiaa kuvapläjäyksellä.


Hostellihuone kolmelle!
 Okinawalaista ruokaa:


Kuva Hostellin alakerrassa sijainneesta ravintolasta. Myös täällä istuttiin pari kertaa iltaa.



Nahan kaupunkia ylhäältä käsin kuvattuna

Shiishaa-nimiset vartiokoirat vahtivat edelleen Okinawalaisten kotien sisäänkäyntejä
 Seuraavat kuvat ovat Sujiro/shuri-jô -linnoituksesta, joka on taas yksi maailmanperintökohde. Jännää tosiaan, että paikan nimi on nyt jäänyt epäselväksi kun pääsylipussa käytetään nimeä Sujiro mutta myös
shuri-jô on kuulema käypä nimi. Noh, ehkä rakkaalla lapsella on monta nimeä. Paikasta enemmän kiinnostuneet voivat sivistää itseään oheisella wikipedia-artikkelilla:

http://en.wikipedia.org/wiki/Shuri_Castle




Olen kanssa vahtikoira



Käytiin linnan sisällä olevassa teehuoneessa. Oli aika siistiä saada teetä ja perinteisiä Okinawalaisia makeisia vain 300 jenin hintaan.



 Sitten seuraavaksi siirrymme toiseen maailmanperintökohteeseen, Shikinaen-puutarhaan. Sinne oli aika jännä bussiseikkailu. Okinawalla ja Japanissa ehkä yleensäkin on varmaan melko mahdotonta liikkua bussilla, jos ei osaa japania... Noh, onneksi seurueemme kieli- ja suunnistustaito riitti!

Tässä taas lisätietoa paikasta sitä halajaville:  http://en.wikipedia.org/wiki/Shikina-en

Tässä on nyt kuvattuna kaupungin yllä kulkeva monorail-junarata, jota käytimme myös aika paljon liikkumiseen Nahassa.

Bussimatkalla


Puutarhassa sijaitsevan palatsin sisätiloja




Sitten seuraavaksi kuvia matkasta Nahasta 20 km merelle sijaitseville Kerama-saarille ja valaidenkatselumatkasta. Näimme kaksi ryhävalasta, emon ja poikasen. Kerran jopa nostivat naamansa pinnalle, mutta en tietenkään saanut tästä kuvaa...

Pirteänä lautan kannella aamutuimaan




Lautta Kerama-saarten Zamami-kylän satamassa






Sitten kuvia Churaumi-akvaariosta. Bussireissu tänne oli vielä astetta hämärämpi puutarhareissuun verrattuna, ja matkaakin oli kolmen tunnin verran. Akvaario oli ihan hauska, ja alueella oli myös kylällinen vanhoja Okinawalaisia taloja.

Akvaarion ympärillä oli siis kokonainen puistoalue.













Ja loppuun vielä ruoka-ja rantakuvia viimeiseltä päivältä:

Tämä jälkkäri sisältää makeaa kylmää punapapukeittoa, jonka päällä on aimokeko jäähilettä. Oli ihan syötävää (tilasin ruuan täysin arpomalla ilman että oli hajuakaan siitä, mitä ruuan nimi tarkoitti)

Sieni-kurrya

Mausteinen suklaa-juoma. Maistui ihan Fazerin chili-suklaalle<3

pakollinen kesäinen varvaskuva

Ei löytynyt vielä uikkareita myynnissä mistään kun oli vielä talvisesonki, joten uimatta jäi. Ensi kertaan siis.




Tällainen oli siis kutakuinkin Okinawan reissu. Seuraavaksi olenkin sitten menossa Koreaan Souliin viikoksi. Paluumatkalla pistäydyn vielä muutamaksi päiväksi Tokioon! Olen siis poissa Sapporosta (ja mahdollisesti myös tietokoneen äärestä) 13.3. - 25.3.! Sitten alkaakin olla jo kevätloma melkopitkälti pulkassa.

3 kommenttia:

  1. Näyttää todella paratiisilta (kuten Hesarin artikkelissa tässä taannoin Okinawaa kuvattiin) talven keskellä :) Sapporossa ilma olikin vielä aika talvinen...

    VastaaPoista
  2. oi että, näyttääpä ihanalta! Ihanan lämpimältä näyttää Okinawan talvi... Mitä lämpötiloja siellä oli?

    Hieno tapa tilata ruokaa muuten arpomalla 8D

    -Emilia

    VastaaPoista
  3. I challenge thee!
    http://woodicosplay.blogspot.fi/2013/03/because-i-like-to-go-one-step-beyond.html

    VastaaPoista