keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Kansainvälinen Festivaali



28. lokakuuta, sunnuntai

Ishikari World Festival

Päädyimme Pauliinan, Eemelin ja Millan kanssa tämän tapahtuman työvoimaksi The Finnish Insititute in Japan Hokkaidon toimiston Juhan ehdotuksesta. Tarkemmin sanoen Juha mainitsi minulle yhden Hokkaidon Yliopiston suomen kielen tunnin yhteydessä (käymme molemmat viikoittain auttamassa tunnilla lähinnä tarjoamalla syntyperäisen puhujan ääntämistä), että tällainen tapahtuma on tulossa ja jos meitä vaihtareita kiinnostaa niin voisimme mennä kun itse instituutista ei kukaan kyseiseen tapahtumaan kerkeä. Tartuimme tilaisuuteen ja parin viikon päästä itse tapahtumasta kuulemisesta löysimme itsemme valmistelemasta festivaalille osallistumista. Saimme mukaamme erilaisia Suomi-esitteitä ja julisteita Juhan toimistosta, ja lisäksi valmistimme itse suomalaisia lättyjä tarjottavaksi vierailijoille (tapahtuma maksoi ainekset). Ja jos joku ihmettelee, miksi lättyjä kaikkien herkullisten marjapiirakoiden, pullien tms. sijaan, niin yksinkertainen vastaus: täällä ei oikeasti ole missään kunnollisia uuneja. Yhden hyvällä tahdolla uuniksi kutsuttavan vehkeen olen nähnyt Takin kotona, mutta sekin on kooltaan suomalaisen mikron luokkaa. Niinpä päädyimme paistamaan pannukakkuja myöhään yöhön lauantaina Pauliinan ja Millan kanssa täällä minun huoneessani seuraavaa aamua varten (aloittaminen meni myöhään koska Pauliina ja Milla huitelivat jossain reissussa koko päivän samalla kun allekirjoittanut oli kiltti tyttö ja teki läksynsä). 

Tapahtumapaikka

Sunnuntaiaamuna lähdimme sitten yhdeksän aikoihin bussilla kohti n. 40 minuutin matkan päässä sijainnutta tapahtumapaikkaa Ishikarissa. Bussikyyti oli siis festivaalin järjestäjien tarjoama, eli kaikki Sapporosta festivaaliin osallistuneet ulkomaalaiset kulkivat samalla bussilla. Yhteensä festivaalilla oli kuulemma n. 100 ulkomaalaista esialeasettajaa. Kansalaisuuksia oli useista Afrikan maista Kanadaan, Kiinaan ja muihin Aasian maihin. Euroopasta oli edustettuna Suomen lisäksi vain Espanja. Kaikkiaan festivaali oli tapahtumana pieni mutta hauska. Kaikki ulkomaalaiset tosiaan pystyttivät tapahtumapaikkana toimineeseen saliin omat pöytänsä, joissa oli tarjolla erilaisia pelejä, ruokamaistiaisia, yleistä tietoa maasta jne. Suomen anti tässä suhteessa olivat esitteet (nyt kun mainitsin niin taisimme olla ainoita joilla moisia oli), julisteet, pannukakut ja lapsille tarjottavat arvat joilla saattoi voittaa myös Juhalta hyvin sattumanvaraisesti saatua tavaraa, enimmäkseen I<3Kuopio –pinssejä ja magneetteja. 



Eemeli tarjoilee lettuja

Toimin arpatyttönä
Saavuttuamme paikalle siinä kymmenen aikaan saimme alkuun pari tuntia aikaa valmistella kojujamme, minkä jälkeen seurasi lounas (valmisvoileipiä, joskin hyviä sellaisia). Lounaan jälkeen saimme kaikki käydä hyvin yksinkertaistetussa ja nopeutetussa teeseremoniassa. Tästä en osaa sanoa oikein muuta kuin että menimme istumaan japanilaistyyliseen tatamihuoneeseen, jossa kimonoon pukeutuneet harrastajat tarjoilivat meille kaikille kupillisen todella hyvää macha-teetä ja pari teeseremoniaan kuuluvaa makeista. Toimitus oli sen verran nopea (n. 15 min), että en tiedä voiko sitä oikeasti edes kutsua teeseremoniaksi missään muodossa, mutta hauska kokemus silti. Varsinainen festivaali aukesi kävijöille yhden jälkeen.

Suuriosa kävijöistä oli pariskuntia tai perheitä pienten lasten kanssa, ja 200–400 hengen kävijämäärä tuntui oikein sopivalta ottaen huomioon tapahtumapaikan koon. Ständillä työskentely oli hauskaa, seisoin sisäänheittäjänä pöydän edessä muiden suomalaisten istuessa tärkeinä pöydän takana jututtamassa kiinnostuneimpia kävijöitä. Lapset myös kulkivat ympäriinsä keräämässä ulkomaalaisten nimikirjoituksia erillisiin papereihin, oletan että kyseessä oli jonkinlainen arvonta tai peli sillä järjestäjät pyysivät meitä kirjoittamaan nimemme kysyttäessä. 

Festivaalin kohokohta oli tilaisuus sovittaa oikeaa japanilaista kimonoa. (Joskin tätä ei luonnollisesti tehty ihan oikeaoppisesti, vaan kimono puettiin ihan omien vaatteiden päälle). Haluan koittaa joskus uudestaan oikein ajan kanssa ja juosta jossain ulkona kuvattavana. Nytkin saimme vapaasti liikkua hallissa kimonojen kanssa, mutta ulos ei oikein myrskyisen sään vuoksi ollut asiaa.

Kimonot kirjaimellisesti puettiin päällemme. Kimonon pukeminen on sen verran vaativaa puuhaa, että se on joidenkin ihmisten harrastus.

Tadaa!





Festivaalin loputtua viideltä saimme taas paluukyydin Sapporoon, missä täytyi suunnata suoraan metroasemalta aseman lähellä sijaitsevaan L Plazaan, jossa yksi yliopiston kerhoista, SACLA (Sharing All Curtures and Languages Association) järjesti Halloween-juhlat jäsenilleen ja vaihtareille. Olin panostanut asuuni huimat 15 euroa (ostamalla kissankorvat ja –hännän) ja puolisen tuntia aikaa (= meikkasin jopa silmäni ja laitoin päähän cosplayta varten Japaniin tuomani harmaan peruukin), mutta silti japanilaiseen tapaan sain osakseni suurta ihastelua. Yksi japanilainen poika sanoi minulle ihan pokkana että on kateellinen kaikille eurooppalaisille koska olemme kuulemma vaan niin siistejä ja paremman näköisiä kuin aasialaiset… Niin ja silmieni väri noteerattiin myös useaan otteeseen oikein nätiksi (Suomessahan silmäni ovat suurin piirtein niin tavalliset kuin vain voi olla). 


Kamerani itselaukaisimella otettu ryhmäkuva kaikista juhlissa olleista
Sunnuntai oli kaikkiaan äärimmäisen tapahtumarikas mutta myös unohtumaton. Odottelen innolla lisää tällaisia päiviä, sillä olen varma että niitä on vielä paljon tulossa! Viikonlopuista alkaa muodostua hyvin tarpeellisia hauskanpito ja lepohetkiä nyt kun kurssit ovat lähteneet kunnolla liikkeelle. Olen varmaan ainoa koko HUSTEP:issa jolla on koulua joka päivä kuuteen, siinä mielessä olen valinnut kurssini huonosti… Saattaa olla että jossain vaiheessa iskee jonkinasteinen tympääntyminen koululla hengailuun, mutta onneksi ainakin toistaiseksi vapaatuntien vietto International Student Centerin tietokonehuoneen työpöytien ääressä on ihan hauskaa (=moni muukin istuu siellä eli osaksi aika kuluu jutteluun) ja myös hyödyllistä (saan suurimmanosan läksyistäni tehtyä koululla).

5 kommenttia:

  1. Hauskaa että tuollaisia tapahtumia järjestetään!
    Erotut eduksesi ryhmäkuvassa, vaaleana (as in vaaleat vaatteet ja tukka) ja söpönä =^^=
    Kimono kyllä pukee kans sinua ~
    Hmm? Noidat taitaa olla muodissa japanissa? Tai ne on yksinkertaisesti vain helppoja asuja 8D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tosi kivasti on kyllä kaikkea hommaa täällä tarjolla vaihtareille ja muillekin ulkomaalaisille.

      Kiitän : D Joo, noidat oli ainakin tuossa juhlassa kovasti muodissa. Veikkaan että osittain ihan vain koska noidan asu on tosiaan aika helppo (niitä oli paljon tarjolla kaikissa kaupoissa) ja halpa verrattuna moneen muuhun asuun. Ja onhan noita kanssa paljon söpömpi asuvaihtoehto kuin joku zombie : D

      Poista
  2. Kimono näyttää tosiaan kivalta sinun päällä. Mitä materiaalia se oli, silkkiä? Entä ovatko kimonot siellä kalliita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että se oli silkkiä. Kyllä, kimonot ovat todella, todella kalliita. Yukatat, eli puuvillasta tehdyt kevyemmät kesäkimonot ovat kohtuu halpoja, varmaan ostan ensi kesänä sellaisen : )

      Poista