29. joulukuuta 2012
Tämäkin päivä alkoi varhain (ainakin japanilaisittain, olen
huomannut että suomalaisiin verrattuna japanilaiset ovat melkoisia
aamutorkkuja). Päivän tarkoitus oli tutustua vuorostaan Osakaan, jonne oli noin
vartin junamatka tältä myös noin vartin automatkan päässä sijaitsevalta
rautatieasemalta. Hokkaidolla kanssani samassa vaihto-ohjelmassa opiskeleva
Pauliina oli myös tullut edellisenä päivänä Osakaan suosikkiyhtyeensä (älkää
kysykö sen nimeä, en tiedä mitään japanilaisesta pop-musiikista) keikkaa
varten. Olimme siis sopineet viettävämme lauantain yhdessä Osakaa kierrellen ja
näin teimme. Tapasimme 11 aikaan Osakan rautatieaseman edessä sijaitsevan
jättimäisen Yodobashi Cameran (paikallinen elektroniikkaliike, Sapporossakin on
yksi, jota pidin isona ennen kuin näin tämän Osakan version) edessä. Koska
Pauliina oli käynyt Osakassa aiemminkin, päätimme mennä jonnekin mikä olisi
hänellekin uutta. Päätimme siis suunnata ensiksi melko lyhyen kävelymatkan
päässä sijainneeseen Osaka Sky Building – rakennukseen ja sen
näköalatasanteelle.
Rakennus oli muistaakseni sellaiset vaatimattomat n. 40
kerrosta, mutta näköala oli hieno kun sitä pääsi katselemaan oikeasti ulkona
rakennuksen katolla kävellen. Myös sää sattui olemaan suosiollinen, ikään kuin hyvityksenä
edellisen päivän Kioton koleudesta ja kosteudesta. Lämpötila oli jopa vähän
päälle kymmenen astetta ja aurinko paistoi välillä ainakin kameralleni jopa
hieman turhankin kirkkaasti.
Maisemien ihailun jälkeen päätimme palata rautatieasemalle
ja kierrellä siellä hieman kauppoja ennen lounasta. Yritin kovasti katsella
uutta taskukalenteria, mutta en tahtonut millään löytää yhtäkään, joka olisi
ollut pieni ja kovakantinen ja jossa olisi ollut tilaa oikeasti kirjoittaa
jokaisen päivän kohdalla. Suuriosa japanilaisista ”taskukalentereista” on minun
makuuni aika isoja, ja jostain syystä kovakantisuus ei näytä olevan täällä
kovin kovassa huudossa. Muumi-kalentereita löytyy muuten varmaan laajempi
valikoima kuin Suomesta.
Ostosten jälkeen oli lounaan aika, ja koska Osakassa oltiin,
niin pitihän sitä toki mennä syömään takoyakia. Takoyaki on hieman golf-palloa
pienempi taikinapallo, joka sisältää mustekalaa, purjoa ja toisinaan hieman
muutakin kuten juustoa tai lihaa (tosin mustekalan korvaaminen lihalla kyllä
mielestäni vähän pilaa koko jutun, ruuannimen tako-osa kun tarkoittaa juuri mustekalaa).
Olen syönyt tätä ruokaa aiemminkin, mutta täytyy sanoa että kyllä tämä
Osakalainen ravintola vei voiton makuelämyksenä. Seuraavassa valmistus
vaiheittain kuvien kanssa (koska kyllä, pyörykät paistettiin ihan itse pöydässä
hahaha).
Mustekala kokkaa paloja itsestään. |
Aluksi tarjoilija tuli ja kaatoi täytteet kuppeihin |
Seuraavaksi taikina |
pallojen käänteleminen itse oli aika jännää kun pelotti että kaikki palaa |
Lopuksi päälle laitetaan kastiketta, majoneesia, merilevähiutaleita ja kuivatun kalan hiutaleita |
Ruuan jälkeen Pauliinalla oli toinen tapaaminen, joten jatkoimme Kohtaron kanssa kaksistaan Osakan tutkiskelua. Ensimmäinen kohde oli Shin-sai-bashi –niminen katettu oikeasti todella pitkä kauppakatu, vietimme varmaan melkein pari tuntia sitä pitkin kävellen ja pysähtyen välillä katselemaan kauppoja. Suuriosa liikkeistä oli vaatekauppoja, mutta sekaan mahtui myös kaikkea muuta pienistä ruokakojuista kauneussalonkeihin ja kirjakauppoihin. Tiemme varsinainen pääpiste oli Dou-ton-buri joki, jonka tämä aiemmin mainittu Shin-sai-bashi ylittää sillalla jatkuen vielä jonkin matkaa Namba-nimiselle etenkin nuorison suosimalle alueelle. Dou-ton-buri on siinä mielessä hauska paikka, että se on todella ollut jo useita satoja vuosia pitkin tärkeä kaupan ja rahtiliikenteen keskus, ja kauppa tosiaan kukoistaa vielä tänäkin päivänä joen ympärillä Shin-sai-bashin ja ympäristön lukuisten liikkeiden johdosta. Sillan läheisyydessä olleesta tungoksesta tuli myös pitkästä aikaa oikein kunnon ”Japanifiilis”, tuli nimittäin mieleen kolmen vuoden takainen lomareissu yhtä ruuhkaisessa Tokiossa. Myös lämpötila ja kaupungin moderni ilme toi kivaa nostalgiafiilistä Tokiosta.
Hienoa kuvia jälleen! Ja korkeita paikkoja, hui... Takoyaki vaikuttaa herkulliselta, päästäänkö sitten Sapporossakin maistelemaan sitä?
VastaaPoistaMustekala paistamassa paloja itsestään?! Hmm, japanilaista huumoria varmaan? :)
Joo, varmasti onnistuu ainakin maistaminen, pitää kysyä kavereilta tietävätkö Sapporossa ravintoloita joissa saa itse paistaa omansa (olen täällä käynyt vain sellaisessa jossa sai valmiit pallot käteen).
PoistaJostain syystä vastaava itsensä paisteleminen tuntuu olevan aika yleistä japanilaisravintoloiden mainoksissa (tyyliin lehmä paistelee hampurilaista tms). En tiedä miksi, minusta se on lähinnä vaan vähän ällöä. Siksi piti jakaa tämä kuva muillekin : D