lauantai 12. tammikuuta 2013

Osakan valloitus





29. joulukuuta 2012


Tämäkin päivä alkoi varhain (ainakin japanilaisittain, olen huomannut että suomalaisiin verrattuna japanilaiset ovat melkoisia aamutorkkuja). Päivän tarkoitus oli tutustua vuorostaan Osakaan, jonne oli noin vartin junamatka tältä myös noin vartin automatkan päässä sijaitsevalta rautatieasemalta. Hokkaidolla kanssani samassa vaihto-ohjelmassa opiskeleva Pauliina oli myös tullut edellisenä päivänä Osakaan suosikkiyhtyeensä (älkää kysykö sen nimeä, en tiedä mitään japanilaisesta pop-musiikista) keikkaa varten. Olimme siis sopineet viettävämme lauantain yhdessä Osakaa kierrellen ja näin teimme. Tapasimme 11 aikaan Osakan rautatieaseman edessä sijaitsevan jättimäisen Yodobashi Cameran (paikallinen elektroniikkaliike, Sapporossakin on yksi, jota pidin isona ennen kuin näin tämän Osakan version) edessä. Koska Pauliina oli käynyt Osakassa aiemminkin, päätimme mennä jonnekin mikä olisi hänellekin uutta. Päätimme siis suunnata ensiksi melko lyhyen kävelymatkan päässä sijainneeseen Osaka Sky Building – rakennukseen ja sen näköalatasanteelle. 






Rakennus oli muistaakseni sellaiset vaatimattomat n. 40 kerrosta, mutta näköala oli hieno kun sitä pääsi katselemaan oikeasti ulkona rakennuksen katolla kävellen. Myös sää sattui olemaan suosiollinen, ikään kuin hyvityksenä edellisen päivän Kioton koleudesta ja kosteudesta. Lämpötila oli jopa vähän päälle kymmenen astetta ja aurinko paistoi välillä ainakin kameralleni jopa hieman turhankin kirkkaasti.
Maisemien ihailun jälkeen päätimme palata rautatieasemalle ja kierrellä siellä hieman kauppoja ennen lounasta. Yritin kovasti katsella uutta taskukalenteria, mutta en tahtonut millään löytää yhtäkään, joka olisi ollut pieni ja kovakantinen ja jossa olisi ollut tilaa oikeasti kirjoittaa jokaisen päivän kohdalla. Suuriosa japanilaisista ”taskukalentereista” on minun makuuni aika isoja, ja jostain syystä kovakantisuus ei näytä olevan täällä kovin kovassa huudossa. Muumi-kalentereita löytyy muuten varmaan laajempi valikoima kuin Suomesta. 

Ostosten jälkeen oli lounaan aika, ja koska Osakassa oltiin, niin pitihän sitä toki mennä syömään takoyakia. Takoyaki on hieman golf-palloa pienempi taikinapallo, joka sisältää mustekalaa, purjoa ja toisinaan hieman muutakin kuten juustoa tai lihaa (tosin mustekalan korvaaminen lihalla kyllä mielestäni vähän pilaa koko jutun, ruuannimen tako-osa kun tarkoittaa juuri mustekalaa). Olen syönyt tätä ruokaa aiemminkin, mutta täytyy sanoa että kyllä tämä Osakalainen ravintola vei voiton makuelämyksenä. Seuraavassa valmistus vaiheittain kuvien kanssa (koska kyllä, pyörykät paistettiin ihan itse pöydässä hahaha).

Mustekala kokkaa paloja itsestään.

Aluksi tarjoilija tuli ja kaatoi täytteet kuppeihin

Seuraavaksi taikina  





pallojen käänteleminen itse oli aika jännää kun pelotti että kaikki palaa

Lopuksi päälle laitetaan kastiketta, majoneesia, merilevähiutaleita ja kuivatun kalan hiutaleita

 Ruuan jälkeen Pauliinalla oli toinen tapaaminen, joten jatkoimme Kohtaron kanssa kaksistaan Osakan tutkiskelua.  Ensimmäinen kohde oli Shin-sai-bashi –niminen katettu oikeasti todella pitkä kauppakatu, vietimme varmaan melkein pari tuntia sitä pitkin kävellen ja pysähtyen välillä katselemaan kauppoja. Suuriosa liikkeistä oli vaatekauppoja, mutta sekaan mahtui myös kaikkea muuta pienistä ruokakojuista kauneussalonkeihin ja kirjakauppoihin. Tiemme varsinainen pääpiste oli Dou-ton-buri joki, jonka tämä aiemmin mainittu Shin-sai-bashi ylittää sillalla jatkuen vielä jonkin matkaa Namba-nimiselle etenkin nuorison suosimalle alueelle. Dou-ton-buri on siinä mielessä hauska paikka, että se on todella ollut jo useita satoja vuosia pitkin tärkeä kaupan ja rahtiliikenteen keskus, ja kauppa tosiaan kukoistaa vielä tänäkin päivänä joen ympärillä Shin-sai-bashin ja ympäristön lukuisten liikkeiden johdosta. Sillan läheisyydessä olleesta tungoksesta tuli myös pitkästä aikaa oikein kunnon ”Japanifiilis”, tuli nimittäin mieleen kolmen vuoden takainen lomareissu yhtä ruuhkaisessa Tokiossa. Myös lämpötila ja kaupungin moderni ilme toi kivaa nostalgiafiilistä Tokiosta.




2 kommenttia:

  1. Hienoa kuvia jälleen! Ja korkeita paikkoja, hui... Takoyaki vaikuttaa herkulliselta, päästäänkö sitten Sapporossakin maistelemaan sitä?

    Mustekala paistamassa paloja itsestään?! Hmm, japanilaista huumoria varmaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varmasti onnistuu ainakin maistaminen, pitää kysyä kavereilta tietävätkö Sapporossa ravintoloita joissa saa itse paistaa omansa (olen täällä käynyt vain sellaisessa jossa sai valmiit pallot käteen).

      Jostain syystä vastaava itsensä paisteleminen tuntuu olevan aika yleistä japanilaisravintoloiden mainoksissa (tyyliin lehmä paistelee hampurilaista tms). En tiedä miksi, minusta se on lähinnä vaan vähän ällöä. Siksi piti jakaa tämä kuva muillekin : D

      Poista