keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Fukuoka



13. – 15. joulukuuta 2012

13. päivä joulukuuta torstai-aamuna kello 8 tapasin siis Sapporon asemalla Akiran ja suuntasimme yhdessä junalla Sapporon lentokentälle. Kyseessä oli siis seminaarini matka Fukuokaan Kyushun saarelle, joka on eteläisin Japanin neljästä pääsaaresta. Tarkoitus oli pitää lyhyehkö yhteinen seminaari Fukuokalaisen yliopiston(西南学院大学) taloustieteiden seminaariryhmän kanssa ja samalla pitää muuten vain hauskaa aikaisemman suuren yhteisseminaarin onnistuneisuuden kunniaksi. Kaikki seminaarin jäsenet eivät valitettavasti reissulle päässeet, mutta meitä lähti minä, Akira, Sachiko ja Nagahara sekä ensi vuonna seminaarissa aloittava nyt 2. vuoden opiskelija Chinami. Lensimme Fukuokaan Tokion kautta, joskin välilasku kesti vain 20 minuuttia. Muutenkin Japanin sisäisillä lennoilla tuntuu olevan huomattavasti joustavampi aikataulutus kuin Suomessa, emme missään lennolla odottaneet turvatarkastusten jälkeen lentoa tuskin puoltakaan tuntia. Lentomatkat sujuivat japaninkielistä mangaa lukiessa, jutellessa ja nukkuessa. Jostain syystä olimme koko porukka aika huonovointisia/unisia molempien lentojen ajan. 

Itse Fukuokaan saavuimme iltapäivällä 2 tienoilla. Oli ihanaa ja samalla hämmentävää kun yhtäkkiä ei ollutkaan lunta (sitä on täällä Sapporossa nyt oikeasti valehtelematta jo yli metri koska saari-ilmasto=sade) ja lämmintäkin oli yli kymmenen astetta. Kaikkein hämmentävintä olivat tienvarsilla yhä kukkivat kukat. Aihara-sensei tuli oikein ystävällisesti hakemaan meidät kaikki autolla ja vei meidät suoraan syömään lounasta. Aihara-sensein vaimo on kotoisin Fukuokasta ja heillä on siellä vielä myymätön asunto, niinpä sensei tunsi Fukuokan todella hyvin ja kierrätti meitä eri paikoissa lähinnä syömisen merkeissä. 

Tosiaan torstain lounaaksi saimme tuoreita grillattuja ostereita (paljon, paljon ostereita) varmasti ihan tuoreeltaan merestä, ravintolakoju sijaitsi aivan merenrannalla kalastusalusten ja simpukoiden puhdistukseen käytettävien telttojen vieressä. Merinäköala oli mahtava.

näköala ravintolakojun ovelta/ikkunasta

omnomnom - näitä sitten syötiin suoraan grillistä


Reissussa mukana olleet vasemmalta oikealle: Aihara-sensei, Nagahara, Sachiko, allekirjoittanut, Akira ja Chinami.

ravintolakoju
Lounaan jälkeen sensei vei meidät vielä autolla hotellillemme asti (matkassa kesti varmaan reilu tunti sillä tämä lounaspaikka oli varsinaisen Fukuokan kaupungin ulkopuolella ja jonkin aikaa piti etsiä oikeaa hotellia). Hotellilla asettauduttiin vähän aikaa taloksi ja sitten olikin jo kello 7 eli oli aika suunnistaa etsimään Fukuokalaista illallista. Ensiksi suunnattiin syömään Fukuokalle tyypillisiä normaalia pienempää (mutta herkullista) gyozaa (lihalla täytettyjä alun perin kiinasta tulleita taikinanyyttejä). Tämän jälkeen onnistuimme varaamaan pöydän paikallisten suosittelemasta motsunabe-ravintolasta. Olin aluksi hieman ennakkoluuloinen kyseistä ruokaa kohtaan, sillä se oli sattunut vastaani googlaillessani Fukuokaa edellisenä päivänä. 
Hotellihuone

Hotelli
Motsunabe on siis muuten kuin tavallinen nabe (eli keitetään pöydässä kasviksia ja lihaa sisältävää pataa), paitsi että motsunaben liha on sian sisälmyksiä, ilmeisesti suolta tai jotain. Ei oikeastaan koskaan selvinnyt minulle tarkemmin mitä, mutta näin tulkitsin näkemäni muodon perusteella. No, joka tapauksessa sian sisälmykset eivät tosiaan mielestäni kuulostaneet miltään maailman herkullisimmalta aterialta, mutta yllätyksekseni totesin että liha oli yllättävän pehmeää ja maukasta ja motsunabe kaiken kaikkiaan juuri niin herkullista kuin seminaarini jäsenet olivat vakuuttaneet. 





Jälkkärijäätelö tuli vain tytöille koska pojat mitään makeaa tarvii : ))

Asemalla oli kaunis valaistus




Illallisen jälkeen hotelille palattuamme 3. vuoden opiskelijat minua lukuun ottamatta kokoontuivat vielä viimeistelemään seuraavan päivän esitelmää, kun kielitaidon puutteen vuoksi hyödytön minä ja vasta ensi vuonna varsinaisesti seminaarissa aloittava Chinami jäimme meidän tyttöjen 3 hengen huoneeseen juttelemaan ja nukkumaan. Aamulla sain kuulla että tästä varhaisesta nukkumaanmenostamme johtuen olimme saaneet ruhtinaalliset 6-7 tuntia yöunta verrattuna näihin ”viimeistelijöihin” jotka olivat lopulta nukkuneet sen 3-4 tuntia. No, onneksi sensei piristi seuruetta heti aamusta viemällä meidät kaikki oikein perinteiselle japanilaiselle aamiaiselle (jonka sensei tarjosi samaan tapaan kuin muutkin yhteiset ateriat, mukaan lukien torstain osterit), joka sisälsi siis riisiä, miso-keittoa sekä paistettua kalaa ja sashimia (=raakaa kalaa). 

Mm. tällaista oli tarjolla, alimmainen on minun annokseni ja se oli herkkua!




 Aamiaisen jälkeen Aihara-sensei vei meidät vielä toiseenkin oikein perijapanilaiseen paikkaan: teehuoneelle. Kyseessä oli siis juuri kaikkien meidän suomalaisten mielikuvien mukainen perinteinen japanilainen rakennus puutarhoineen kaikkineen korkeiden toimistorakennusten ympäröimänä. Olin niin innoissani että olisin voinut halata senseitä hahaha. Kiertelimme aikamme puutarhassa, minkä jälkeen menimme sisään juomaan oikein hyvää japanilaista vihreää maccha-teetä perinteiseen tyyliin tarjoiltuna. Teehetki oli todella hieno kokemus ja olen hyvin kiitollinen Aihara-senseille kun vei meidät niin hienoon paikkaan. 







 




Teehetken jälkeen matka jatkui vielä hieman kaupungin ulkopuolella sijainneeseen isoon temppeliin. Hämmennyksekseni siellä vastaan tuli marimekon kangaslippuja, jotka osoittautuivat temppelin viereisen taidemuseon suomalaisen kangastaiteen mainoksiksi. Temppeli oli hieno, kuulemma Japanin kuuluisin opiskeluun liittyvä temppeli (eli väkeä oli jonkin verran liikkeellä). Paluumatkalla kävi vielä hieno tuuri ja vastaan käveli geisha (tai ainakin geisha-tyylisesti pukeutunut henkilö, en tiedä geishoista tarpeeksi uskaltaakseni väittää suuntaan tai toiseen), ja sain otettua valokuvan yhdessä. Perjantai oli oikea Japani!päivä Japanin sisälläkin. Harvoin näin perinteistä meininkiä sattuu kohdalle.

bongaa marimekko!






Temppelivierailun jälkeen sensei ajoi meidät autolla sen päiväselle hotellillemme, jonne majoittauduttuamme alkoikin olla aika suunnata kohti yhteisseminaarin yliopistoa. Menimme metrolla sovitulle asemalle, josta meitä tuli hakemaan tämän yhteistyöyliopiston Ikeda-niminen seminaarin jäsen. Seminaarissa pidimme aikaisemmin isommassa seminaarissa jo kertaalleen pidetyn, joskin hieman parannellun esitelmän, jonka jälkeen saimme kuulla fukuokalaisyliopiston tutkimuksesta. Tässä hämmentävintä ja siisteintä oli, että oikeasti jopa suunnilleen ymmärsin tämän japaniksi pidetyn esitelmän paikallisesta tavaratalosta ja sen mahdollisista tavoista saada uusia asiakkaita. Ymmärsin tarpeeksi esittääkseni relevantin kysymyksen esitelmään liittyen, ja olen tästä ylpeä nyt ja aina miten vain olisikin muuten ihan arkielämässä vaikeuksia ymmärtää mm. kauppojen myyjien käyttämää ylikohteliasta japania. 

Noin 1,5 tunnin mittaisen seminaarin päätteeksi oli tiedossa luonnollisesti yhteinen illallinen/飲み会 (olen käyttänyt sanaa ennenkin mutta: 飲む=juoda ja=tapaaminen). Oli taas oikein hauskaa ja ruokakin oli hyvää, jonkin sorttista nabea eli pataruokaa taas. Yhteisen illallisen jälkeen osa opiskelijoista vei meidät vielä syömään Fukuokan erikoisuutta, porsaanlihaliemeen tehtyä ramenia. 

Lauantaina olikin sitten aika suunnata takaisin kohti Sapporoa. Kävimme aamulla nopeasti vähän ostoksilla ja aikaisella lounaalla 11 aikaan, mutta hirveästi ei kyllä ylimääräistä aikaa ollut. Japnilaisen kulttuurin mukaisesti ostimme syötäviä tuliaisia seminaariin ja kavereille. Kaiken kaikkiaan unohtumaton reissu, voin rehellisesti sanoa että tämä seminaari on paras asia mitä täällä koulun puolesta on eteeni sattunut, niin japanin opiskelun kuin hauskuutensakin puolesta.  Viva Aihara-seminaari!

Nyt on muuten enää vajaa viikko jouluun! Olen saanut monia paketteja tänne maailman toiselle puolelle, kiitän vielä täälläkin kaikesta! <3 Nyt olen onnistunut saamaan jonkinmoisen flunssan, mutta koitan parannella sitä mm. menemällä nukkumaan nyt yhdeksältä (10 minuutin kuluttua ahahahaha). Ensi kertaan!
  
Hyvää Joulua kaikille!!!

3 kommenttia:

  1. "Jälkkärijäätelö tuli vain tytöille koska pojat mitään makeaa tarvi" Haha, ei Suomessa toimis 8DDDD
    Kylläpä teehuoneen puutarha näyttää ihanalta syksyn (köh, talven) väreissä! Oliko teeseremonia pitemmän puoleinen vai lyhyempi pikaversio? :3
    Marimerkko... no kai se pitäs olla jo tiedossa että jotenkin se on iskenyt japanilaisiin ^^;
    Eipä sitä kyllä tiedä miten geishan erottaa muista... mutta aivan ihana kimono, hiuskoristeet jne hänellä ainakin on

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe joo, täällä Japanissa on kyllä hyvin eriarvoista ravintolakulttuuri, baareissa ja yökerhoissakin tytöt pääsee usein n. 5 euroa halvemmalla kuin pojat. Ja tosiaan toisinaan tulee näitä vaan tytöille tarkoitettuja jälkkäreitä : D

      Ei ollut oikeastaan teeseremonia tai ainakaan teen tuoneella henkilöllä ei ollut kimonoa... Tee vain tuotiin kaikille yksitellen kumarrusten kera. En tiedä miksi sitä sitten kutsutaan, sensein mukaan käytiin vaan juomassa teetä : DD

      Joo olin aika innoissani siitä kimonosta<3

      Poista
  2. Hienoja kokemuksia sinulla taas! Ja mahtavat maisemat! Onko tuo "vain teellä" käyminen harvinaista, tavallista vai "vain" teeseremonian korvike?

    VastaaPoista