Uusi vuosi 2013

Tässä blogimerkinnässä saatan nyt päätökseen Osaka-Kyoto -reissun kuvauksen ja koitan päästä sitten takaisin nykyhetkeen, aletaanhan jo elää tammikuun loppua ja blogi laahaa edelleen joulukuun asioissa. Mutta siis, uudenvuoden aatto kului Osakassa Kohtaron kotona siivoilun ja muun valmistelun merkeissä, vähän kuin meillä 23.joulukuuta. Kävimme päivällä kävelemässä läheisen Oosakan yliopiston kampuksella. Illalla puolenyön jälkeen eli jo 1.1. käytiin läheisessä pyhätössä. Paikalla oli paljon väkeä.

Aamupala oli hyvin perinetinen uudenvuoden kattaus: mocchia sisältävvä keittoa ja öö en tiedä miksi suomentaisin nuo rasioissa olevat ruuat... Kaikenlaista kauan säilyvää vihannesta ja kalaa, näitä syödään useampana päivän ruuan kannsa.

Näkymä talon yläkerrasta

Kohtaron kotitalo

 Kuvia yölliseltä pyhättökäyniltä:

 1.1. uudenvuodenpäivänä lähdimme isoäitiä lukuunottamatta koko perhe ja minä käymään Kiotossa, jossa vierailimme kolmessa eri temppelissä. Kaikkialla oli liikkeellä ainakin minun näkemäni mukaan yksinomaan japanilaisia uudenvuoden perinteisiä rukouksia suorittamassa. Ehkä turistit välttävät kiertelyä uutena vuotena paikallisten muodostaman tungoksen vuoksi, tai sitten temppelit joissa kävimme olivat kuuluisia vain japanilaisten keskuudessa. Joka tapauksessa tungos oli varsinkin ensimmäisessä temppelissä melkoinen, ja kesti melkein tunnin päästä temppelin portilta itse temppelille, jonka etuosaan kukin heitti kolikkonsa ja suoritti rukouksensa tulevan vuoden varalle. Kuten varmaan kirjoituksistani on tullut esille, uusi vuosi on tosiaankin se tärkein juhla japanilaisille, kun taas joulusta ei juuri piitata kuin kaupallisessa mielessä (ja siinäkin paljon vaisummin kuin missään länsimaissa).

Kuvia temppeleistä:

 Illalla seitsemän aikaan saavuttiin kotiin ja alettiin valmistella juhlaillallista. Kohtaron isoäidillä oli myös yllätys minun varalleni: isoäiti puki minut kahteen erilaiseen kimonoon! Olin vaikuttunut 79-vuotiaan hauraan isoäidin taidosta vieläkin pukea kimono, vaikka tälläkään kertaa ei menty ihan oikeaan pukemistapaan, joka todella kestää aikaa. Silti obi-vyön sitominen jaksaa edelleen ihmetyttää minua. Haluaisin kovasti joskus oppia, miten se tehdään. Varsinkin kun kesällä haluan hankkia itselleni kevyen (ja kohtuuhintaisen) kesäkimonon, yukatan kesän festivaaleja varten (eli toisinsanoen se pitäisi sitten osata pukea hahaha).

Kohtaron isosisko, allekirjoittanut ja Kohtaro

sekä raakaa kalaa että hevosenlihaa, paistettua kanaa ja mätiä

Rapu oli todella hyvää!

Näin, nyt olen, joskin hieman hätäisesti, päättänyt kuvaukseni suuresta matkastani 27.12.2012 - 2.1.2013
Matka oli ikimuistoinen,ja olen todella kiitollinen Kohtarolle ja tämän perheelle aivan uskomattomasta vieraanvaraisuudesta. Juuri tällaiset asiat saavat minut monesti tuntemaan että minun oikeasti kuului tulla Japaniin, vaikka en kyllä koekaan omaavani erityistä uskonnollista vakaamusta mihinkään suuntaan. Mutta sanotaanko vaikka sitten että ehkä se, että nyt olen viimein voinut toteuttaa jo yläasteajoista lähteneen haaveen vaihto-opiskelusta Japanissa saa minut tuntemaan oloni todella tyytyväiseksi koska kerrankin tein täysin oman pääni mukaan jossain todella isossa asiassa ajattelematta ollenkaan muiden ihmisten mielipiteitä (ei sillä että kukaan olisi yrittänyt estää minua lähtemästä vaihtoon). Tuntuu aika ihmeelliseltä elää ja kokea ihan puhtaasti vain itseään varten.

En sano, että Japani olisi mitenkään maana parempi kuin Suomi (pidän monessa asiassa enemmän suomalaisesta tavasta toimia), mutta varmaan se, että elän nyt juuri niin kuin itse tahdon saa olon todella tyytyväiseksi. Myöskin se, etten ole missään vaiheessa ainakaan toistaiseksi kokenut minkäänlaisia kulttuurishokin oireita (ei hullaantumista Japaniin eikä tympääntymistä kaikkeen japanilaiseen ja koti-ikävää) ja olen nyt neljässä kuukaudessa saanut niin monia hyviä kavereita enkä ole kertaakaan tuntenut itseäni yksinäiseksi samalla tavalla kuin Suomessa, jaksaa aina uudelleen yllättää. En nyt sano etten kaipaisi kaikkia läheisiä ihmisiä Suomessa, mutta tieto siitä, että kuitenkin 7 kuukauden päästä palaan Suomeen auttaa tässä asiassa.

Huh, tulipa kerrankin kirjoiteltua niitä Erkin peräänkuuluttamia tunteita ja ajatuksia. No, saadaanpahan jotain eroa normaaliin matkablogiin. Mitä tulee kuulumisiini Sapporoon paluun jälkeen, kiirettä on riittänyt. Loppuosa talvilomastani kului isäntäperheen luono home stay -ohjelmassa, koitan kirjoittaa siitäkin jossain vaiheessa joskus. Koulu alkoi 7.1. maanantaina, ja tämä ensimmäinen viikko olikin aika kamala kiire, sillä 17. päivä torstaina oli 2 esitelmää, joita kumpaakaan oli ryhmissä tuskin aloitettu valmistelemaan. Onneksi 14. päivä maanantai oli vapaapäivä (silloin on kaikkien 20-vuotta täyttävien täysi-ikäisyys -seremonian vuoksi kansallinen vapaapäivä), ja kolmipäiväisen viikonlopun aikana vietin oikeasti suurimman osan aikaa kouluhommissa saaden kaiken lopulta ihan hyvälle tolalle. Silti viikko meni hujauksessa. Torstain esitelmät olivat Contemporary Japanese Society -kurssin esitelmä aiheesta "Japanese companies overseas policies", ja Japanese Economics -kurssin esitelmässä vertailimme japanilaista henkilöstöjohtamista suomalaiseen, nigerialaiseen ja yhdysvaltalaiseen henkilöstöjohtamiseen (ryhmämme jäsenet olivat siis japanilaisen lisäksi näistä maista, kuten nokkelimmat ehkä päättelivät). Viime perjantaina oli myös vapaata koulusta, sillä koko yliopisto suljettiin viikonlopuksi siellä järjestettävien lukiolaisten tasokokeiden johdosta. Nämä kokeet ovat todella tärkeitä, sillä niiden tulosten perusteella päätetään, mihin yliopistoon haetaan. Ja Japanissa tosiaan on työnhaussa ykköskriteerinä nimenomaan se, miten arvostetusta yliopistosta kukakin on valmistunut.

Koska myös tämän viikon tiistaina, 22.1., oli koe Modern Japanese History -kurssista, vietin sekä lauantain että sunnuntain kavereiden kanssa opiskellessa. Lauantaina opiskeltiin asuntolan aulassa, mutta koska se oli sunnuntaina varattu juhlia varten, vietimme päivän (klo 11 - 18) opiskellen kahvilassa. Tämä on täällä japanissa ilmeisen normaalia, ja meidän lisäksemme kahvilassa oli myös toinen pöytäseurue, joka vietti siellä tämän koko aukioloajan.

Tätä kirjoittaessa on perjantai 25.1. Totesin eilenillalla onnistuneeni taas saamaan flunssan, ja jäin tänään pois koulusta. Huomaa olevansa sairas kun pystyy nukkumaan 13 tuntia ilman mitään vaikeuksia (menin nukkumaan klo 9 ja heräsin klo 10). Nyt siis taas sairastetaan ja toivotaan pikaista paranemista. Koulujutut ovat nyt ihan ok, yksi essee pitäisi kirjoittaa Japanese War History&Memory -kurssia varten, mutta sen deadline on vasta 4. helmikuuta. Englanninkieliset kurssit alkavat pikkuhiljaa loppua, mutta japanintunnit jatkuvat helmikuun 15. päivään saakka, eli helmikuussa olisi tiedossa vielä kanji- ja kielioppikoe. Kevätloma on 15.2. - 8.4. Varasimme 2 suomaiasen kaverin kanssa matkan Okinawalle Nahan kaupunkiin (http://en.wikipedia.org/wiki/Okinawa_Island). Pako lumen keskeltä on tervetullut ja lennot ovat halpoja, jee! Lisäksi porukat tulevat käymään maaliskuun ekalla viikolla. 14. maaliskuuta lähdetään kavereiden kanssa Koreaan, jossa täällä kanssamme opiskeleva mutta loman kotimaassaan viettävä korealainen kaverimme on luvannut meitä opastaa. En ole vielä ostanut paluulippua, mutta ajattelin palata Soulista Tokioon ja viettää siellä pari päivää siellä asuvien kavereiden kanssa ennen paluuta Sapporoon. Todennäköisesti 25. maaliskuuta tulisin takaisin toivottavasti jo keväiseen pohjoiseen.

Tällaisia tunnelmia ja suunnitelmia siis tällä kertaa. En malta odottaa Okinawaa ja rantaa ja merta!