Ihan ensiksi pahoitteluni laiskasta päivityksestä ja mahdollisesta e-mailien laiminlyönnistä. Olin kivasti oikein kunnolla kipeänä melkeen viikon ennen joulua ja joulun jälkeen olikin kiire reissatessa ympäri Japania. Tästä lisää tämänkertaisessa ja parissa tulevassa blogimerkinnässä.
27. – 28. joulukuuta 2012
Kaverini Kohtaro (joka on tulossa ensi vuonna vaihtoon
Suomeen, jee!) kutsui minut kylään kotiinsa Osakaan talviloman ajaksi. Koska
tällaiset tilaisuudet ovat äärimmäisen harvinaisia, suostuin ilomielin.
Tarkoitus oli viettää 27.12. – 2.1. välinen aika Osakassa ja vierailla aivan
vieressä sijaitsevassa Kiotossa.
Lähdimme matkaan 12 aikaan päivällä Sapporon
rautatieasemalta. Juna vei lentokentälle, missä olimme Fukuokan reissuun nähden
huomattavan aikaisin. Ehdimme siis mukavasti kierrellä hetken lentokentän
lukuisia matkamuisto- ja tuliaiskauppoja. Sattumalta kohdalle sattui myös
Inka-nimisiä perunoita, joita Kohtaro päätti kansain huumorin mukaisesti viedä
tuliaisiksi perheelleen. (Inka perunat ovat todella makeita ja keltaisia ja
hyvin pieniä, ihan vain jos mietitte.) Lisävauhtia lähtöön aiheutti hetkellinen
paniikki kun Kohtaro alkoi etsiä kämppänsä avaimia ja huomasi, ettei niitä
löytynyt. Soitto vuokraisännälle osoitti kuitenkin, että avaimet olivat onneksi
vain jääneet lukkoon eivätkä olleet pudonneet taskusta.
Saavuimme Kansain
lentokentälle vähän viiden jälkeen iltapäivällä. Bussimatka Kohtaron
Ibaraki-nimisessä Osakan satelliittikaupungissa sijaitsevaan kotiin kesti
reippaan tunnin, mutta Osaka oli nätin näköinen illan pimetessä. Perillä
seurasi omalta osaltani pietä panikointia Kohtaron äidin tapaamisen johdosta,
mutta lopulta kaikki hyvin. Vein äidille tuliaisiksi Marimekon patalapun ja
–kinttaan. Ilta meni nopeasti illallisen, koirien ulkoiluttamisen ja kylvyn
merkeissä. Talo oli paljon isompi kuin olin odottanut, ja minulle varatun
huoneen lisäksi talossa oli kaksi muuta käyttämätöntä huonetta ja
(suomalaisittain)pieni piha. Ennen
nukkumaanmenoa oli vielä hauska leikkiä Google Earthilla, näytin Kohtarolle
kotitaloni maalla, kämppäni sekä yliopistokatua.
Huoneeni, vuode oli oikein perijapanilainen futoni. Oli aika ylellistä. |
piha |
28. joulukuuta perjantai-aamuna suuntasimme varhaisen
aamiaisen jälkeen kohti Kiotoa. Talolta oli n. 15 minuutin bussimatka
rautatieasemalle, mistä kesti puolisen tuntia Kiotoon. Olimme sopineet nyt
Tohokun yliopistossa vaihdossa olevien (mutta talviloman Kiotossa viettäneiden)
Miinan ja Tuomaksen sekä Narassa tohtorin opintoja aloittelevan Jarkon kanssa
tapaavamme Kawaramachin asemalla klo 11. Tosin kokoontuminen venyi lähes
tunnilla, mutta lopulta olimme kaikki koossa ja valmiina katselemaan yhdessä
Kioton nähtävyyksiä. Oli tosi hassua nähdä suomalaisia kavereita Japanissa
vaikka vietimme läksiäisemmekin yhdessä.
Retkikunta allekirjoittanutta lukuunottamatta |
Sää ei Kiotossa sinällään ollut kylmä (lähempänä kymmentä
plus-astetta), mutta koko päivän jatkuneen kevyen sateen vuoksi alkoi pian
tärisyttää kenkien kastuessa hitaasti mutta varmasti likomäriksi. Ensimmäinen
nähtävyys oli pienehkö, Yasaka-shrine –niminen temppeli. Täältä matka jatkui
pienten matkamuistokauppojen ja asuintalojen reunustamia kapeita teitä pitkin
kuuluisaan Kyoumizu Dera – nimiseen temppeliin. Tämä paikka oli jo astetta
vaikuttavampi ja puutarhassa kävely ansiosta aikaakin meni jonkin verran.
Paluumatkalla temppelistä ostin viemisiä seminaariini, Yatsuhashi-nimisiä
perinteisiä ja kuuluisia kiotolaisia leivoksia. Tämän jälkeen kaikilla alkoikin
olla huutava nälkä ja kylmä, joten etsimme nopeasti käsiimme lounaspaikan.
Päädyimme hyvin pieneen (Asiakaspaikkoja oli ehkä 10, kaikki yhden tiskin
ääressä) okonomiyaki-ravintolaan. Okonomiyaki koostuu vehnätaikinasta, kaalista
ja vaihtelevista liha tms. täytteistä, ja tässä ravintolassa työtekijät
paistoivat herkut suoraan asiakkaiden edessä olevalla kuumalla levyllä. Yksi
ravintolan kanta-asiakkaista intoutui tarjoamaan porukallemme juomaa ja joitain
muitakin ruokia. Tyypillistä vaihtarielämää : )
Kyoumizu-Dera:
Ruokaa...!
Ruuan jälkeen kävimme yrittämässä Kenninji-temppeliin, mutta
syystä x joulukuunloppu (jonka kuvittelisi olevan ihan hyvää turistiaikaa) oli
pyhitetty uuden vuoden valmistelukorjauksiin eli temppeli oli kiinni (paikan
pointti olisi siis ollut juuri sisältä löytyvät maalaukset). Tämän ”pettymyksen”
jälkeen (olin tässä vaiheessa jo aika poikki) seurasi aika paljon päämäärätöntä
kiertelyä. Kamo-joki oli ihan kiva paikka vaikka vallinneessa kylmyydessä oli
vaikea uskoa Kohtaron selitystä paikasta kuulua rakastavaisten
kuhertelupaikkana. Lopulta kaikki väsyivät kiertelyyn, ja päädyimme
lämmittelemään kahvilaan noin tunniksi ennen kotiinpaluuta. Join maccha-lattea,
rakastan sitä enkä tiedä miten selviän Suomessa jossa sitä ei saa.
Kamo-joki |
Jatkoa seuraa seuraavassa merkinnässä, mutta sanottakoon
että tulossa on vielä tämän Osaka-Kioto – matkan lisäksi jotain Sapporossa
viettämästäni kolmen päivän home staysta host familyn luona.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
Mahtavia kuvia jälleen! Mutta mitkä ihmeen silmälasit sulla oli parissa kuvassa?
VastaaPoistaKiitos! Hahaha ne on ihan vaan imagolasit eli lookin vuoksi käytetään. Täällä Japanissa paljon yleisempiä kuin Suomessa (tosin käytin niitä aina välillä Suomessakin)
Poista