tiistai 8. tammikuuta 2013

Kagaskasan suuri matka



Ihan ensiksi pahoitteluni laiskasta päivityksestä ja mahdollisesta e-mailien laiminlyönnistä. Olin kivasti oikein kunnolla kipeänä melkeen viikon ennen joulua ja joulun jälkeen olikin kiire reissatessa ympäri Japania. Tästä lisää tämänkertaisessa ja parissa tulevassa blogimerkinnässä.

27. – 28. joulukuuta 2012

Kaverini Kohtaro (joka on tulossa ensi vuonna vaihtoon Suomeen, jee!) kutsui minut kylään kotiinsa Osakaan talviloman ajaksi. Koska tällaiset tilaisuudet ovat äärimmäisen harvinaisia, suostuin ilomielin. Tarkoitus oli viettää 27.12. – 2.1. välinen aika Osakassa ja vierailla aivan vieressä sijaitsevassa Kiotossa.
Lähdimme matkaan 12 aikaan päivällä Sapporon rautatieasemalta. Juna vei lentokentälle, missä olimme Fukuokan reissuun nähden huomattavan aikaisin. Ehdimme siis mukavasti kierrellä hetken lentokentän lukuisia matkamuisto- ja tuliaiskauppoja. Sattumalta kohdalle sattui myös Inka-nimisiä perunoita, joita Kohtaro päätti kansain huumorin mukaisesti viedä tuliaisiksi perheelleen. (Inka perunat ovat todella makeita ja keltaisia ja hyvin pieniä, ihan vain jos mietitte.) Lisävauhtia lähtöön aiheutti hetkellinen paniikki kun Kohtaro alkoi etsiä kämppänsä avaimia ja huomasi, ettei niitä löytynyt. Soitto vuokraisännälle osoitti kuitenkin, että avaimet olivat onneksi vain jääneet lukkoon eivätkä olleet pudonneet taskusta.

 Saavuimme Kansain lentokentälle vähän viiden jälkeen iltapäivällä. Bussimatka Kohtaron Ibaraki-nimisessä Osakan satelliittikaupungissa sijaitsevaan kotiin kesti reippaan tunnin, mutta Osaka oli nätin näköinen illan pimetessä. Perillä seurasi omalta osaltani pietä panikointia Kohtaron äidin tapaamisen johdosta, mutta lopulta kaikki hyvin. Vein äidille tuliaisiksi Marimekon patalapun ja –kinttaan. Ilta meni nopeasti illallisen, koirien ulkoiluttamisen ja kylvyn merkeissä. Talo oli paljon isompi kuin olin odottanut, ja minulle varatun huoneen lisäksi talossa oli kaksi muuta käyttämätöntä huonetta ja (suomalaisittain)pieni piha.  Ennen nukkumaanmenoa oli vielä hauska leikkiä Google Earthilla, näytin Kohtarolle kotitaloni maalla, kämppäni sekä yliopistokatua.

Huoneeni, vuode oli oikein perijapanilainen futoni. Oli aika ylellistä.

piha
28. joulukuuta perjantai-aamuna suuntasimme varhaisen aamiaisen jälkeen kohti Kiotoa. Talolta oli n. 15 minuutin bussimatka rautatieasemalle, mistä kesti puolisen tuntia Kiotoon. Olimme sopineet nyt Tohokun yliopistossa vaihdossa olevien (mutta talviloman Kiotossa viettäneiden) Miinan ja Tuomaksen sekä Narassa tohtorin opintoja aloittelevan Jarkon kanssa tapaavamme Kawaramachin asemalla klo 11. Tosin kokoontuminen venyi lähes tunnilla, mutta lopulta olimme kaikki koossa ja valmiina katselemaan yhdessä Kioton nähtävyyksiä. Oli tosi hassua nähdä suomalaisia kavereita Japanissa vaikka vietimme läksiäisemmekin yhdessä. 

Retkikunta allekirjoittanutta lukuunottamatta
Sää ei Kiotossa sinällään ollut kylmä (lähempänä kymmentä plus-astetta), mutta koko päivän jatkuneen kevyen sateen vuoksi alkoi pian tärisyttää kenkien kastuessa hitaasti mutta varmasti likomäriksi. Ensimmäinen nähtävyys oli pienehkö, Yasaka-shrine –niminen temppeli. Täältä matka jatkui pienten matkamuistokauppojen ja asuintalojen reunustamia kapeita teitä pitkin kuuluisaan Kyoumizu Dera – nimiseen temppeliin. Tämä paikka oli jo astetta vaikuttavampi ja puutarhassa kävely ansiosta aikaakin meni jonkin verran. Paluumatkalla temppelistä ostin viemisiä seminaariini, Yatsuhashi-nimisiä perinteisiä ja kuuluisia kiotolaisia leivoksia. Tämän jälkeen kaikilla alkoikin olla huutava nälkä ja kylmä, joten etsimme nopeasti käsiimme lounaspaikan. Päädyimme hyvin pieneen (Asiakaspaikkoja oli ehkä 10, kaikki yhden tiskin ääressä) okonomiyaki-ravintolaan. Okonomiyaki koostuu vehnätaikinasta, kaalista ja vaihtelevista liha tms. täytteistä, ja tässä ravintolassa työtekijät paistoivat herkut suoraan asiakkaiden edessä olevalla kuumalla levyllä. Yksi ravintolan kanta-asiakkaista intoutui tarjoamaan porukallemme juomaa ja joitain muitakin ruokia. Tyypillistä vaihtarielämää : )





            Kyoumizu-Dera:







                        Ruokaa...!





Ruuan jälkeen kävimme yrittämässä Kenninji-temppeliin, mutta syystä x joulukuunloppu (jonka kuvittelisi olevan ihan hyvää turistiaikaa) oli pyhitetty uuden vuoden valmistelukorjauksiin eli temppeli oli kiinni (paikan pointti olisi siis ollut juuri sisältä löytyvät maalaukset). Tämän ”pettymyksen” jälkeen (olin tässä vaiheessa jo aika poikki) seurasi aika paljon päämäärätöntä kiertelyä. Kamo-joki oli ihan kiva paikka vaikka vallinneessa kylmyydessä oli vaikea uskoa Kohtaron selitystä paikasta kuulua rakastavaisten kuhertelupaikkana. Lopulta kaikki väsyivät kiertelyyn, ja päädyimme lämmittelemään kahvilaan noin tunniksi ennen kotiinpaluuta. Join maccha-lattea, rakastan sitä enkä tiedä miten selviän Suomessa jossa sitä ei saa. 



Kamo-joki



Jatkoa seuraa seuraavassa merkinnässä, mutta sanottakoon että tulossa on vielä tämän Osaka-Kioto – matkan lisäksi jotain Sapporossa viettämästäni kolmen päivän home staysta host familyn luona.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

2 kommenttia:

  1. Mahtavia kuvia jälleen! Mutta mitkä ihmeen silmälasit sulla oli parissa kuvassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hahaha ne on ihan vaan imagolasit eli lookin vuoksi käytetään. Täällä Japanissa paljon yleisempiä kuin Suomessa (tosin käytin niitä aina välillä Suomessakin)

      Poista