Kuinka päädyin Luciaksi ja muuta

8. – 9. joulukuuta 2012

Ensinäkin haluan kertoa että viime viikko oli aika hurja näin opintojen kannalta. Tiistaina oli japanin kieliopin koe ja sotahistorian kurssin esitelmä (minun ryhmäni aiheena oli Japanese Women in WW II), ja torstaina oli sitten kanji-merkkien välikoe ja Contemporary Japanese –kurssin media-esitelmä (eli kerroimme muulle luokalle jostain kiinnostavasta tuoreesta uutisesta. Esittelimme siis muulle luokalle kiinalaisen Hanin kanssa artikkelin mahdollisista tulevista sähkökatkoista Hokkaidolla ydinreaktoreiden sulkemisen ja talven takia.) Tässä vaiheessa jo tulokset saaneena voin ihan tyytyväisenä kertoa saaneeni kanji-kokeesta 97 pistettä sadasta ja kieliopista 58 pistettä 60:stä. Lisäksi japanin kielen suullinen kurssi loppui viime viikolla ja sain arvosanakseni 100/100. Ei valittamista tällä saralla siis. Kanji-kurssi jatkuu nyt samaa rataa kuin ennen, kieliopissa alkoi nyt kevätlomaan asti kestävä pre-intermediate –kurssi, jonka jälkeen päästään sitten siirtymään keskitason kursseille. 

Sitten mainittakoon että täällä Sapporossa alkoivat jo 2 viikkoa sitten saksalaiset joulumarkkinat, joissa kuitenkin on myös muita ulkomaisia kojuja, muiden muassa suomalainen. Kävin auttamassa kojulla parina päivänä tämän ekan viikon aikana, ja homma oli kyllä aika hauskaa. Eikä vähiten siksi että pystyin hoitamaan asiakaspalvelun täysin japaniksi ilman suurempia ongelmia. Kojulla myydään suomalaisia porontaljoja, porontaljalla somistettuja joulupukki – ja lapinpoika-nukkeja jne. Porontaljojakin jopa myydään päivittäin, viikonloppuisin menee n. 10 päivässä eli aika hyvin. Mutta tosiaan, tunnelma oli hauska ja tämä kokemus myös lisäsi itseluottamusta kielitaidon osalta. 

Iloinen myyjä

Ja nyt siirryn tähän varsinaiseen tämänkertaiseen aiheeseen/päiväykseen. Eli lauantaina 8. joulukuuta oli taloustieteen seminaarini loppuesitelmän aika. Opiskelijat olivat siis tutkineet riisijauhon markkinoita ja lopulliseksi tutkimuskysymykseksi muodostui se, miksi riisijauhotuotteet eivät menesty japanilaisilla markkinoilla. N. 30 sivun mittaisen ryhmätyön loppupäätelmän mukaan tämä johtuu markkinoinnin epäonnistumisesta. Tämä kaikki tehtiin tietysti japaniksi, eli en osallistunut kirjoittamiseen taikka esitelmään. Sen verran kuitenkin onnistuin auttamaan, että tarjosin ryhmälle käytettäväksi erilaisia teoreettisia viitekehyksiä, joista yksi päätyi sitten ihan lopulliseen paperiinkin. Kuten aiemmin olen maininnut, seminaarini koostuu kuudesta opiskelijasta, joukosta vapaasti tulevia ja meneviä vanhempia opiskelijoita eli sempaita jotka neuvomisen ohella tuovat aina jotain hyvää syötävää perjantaisiin kokoontumisiin, sekä tietenkin senseistämme joka on organisaatioteoriaan keskittynyt apulaisprofessori. Lauantain loppuesitystä varten yliopistollemme saapui seminaariryhmiä muista japanilaisista yliopistoista (mm. Oosakasta, Kobesta ja Tokiosta) pitämään omat loppuesityksensä ja antamaan ja vastaanottamaan kritiikkiä toistensa ryhmätöistä. Kerrankin oli hyvin suomalaistyylinen akateeminen meininki täällä Japanissa siis. Muutenhan tämä täkäläinen yliopisto on vähän meikäläisen ammattikorkean tyylinen kun porukka käy yleensä vain kandiksi asti ja tällainen oikea tutkimuksen tekeminen on seminaareissakin harvinaista. 

Lauantai meni siis aamu kymmenestä iltapäivä kello viiteen saakka japaninkielisiä taloustieteiden esitelmiä kuunnellessa. Kuten arvata saattaa, en kielirajoitteiden takia hirveästi tästä tiedonpaljoudesta viisastunut. Ilta oli kuitenkin hauska, sillä luonnollisesti tämä koko n. 70 hengen seminaariporukka lähti varsinaisen tapahtuman päätyttyä yhdessä syömään ja juomaan. Hauska sivuhuomautus että ensimmäinen jatkopaikkamme oli sama ravintola jossa nyt jo pari kuukautta sitten pidettiin tervetuliaisjuhlani. Taas oli siis tarjolla herkullista sashimia(=raakaa kalaa).

Sunnuntaina 9. päivä oli sitten jotain muuta hyvin jännää ohjelmaa. Tämä ohjelma sai alkunsa pari viikkoa sitten kun suomenkielen opettaja sanoi saaneensa yhteydenoton paikalliselta ruotsiseuralta. Siellä nimittäin kaivattiin kovasti Luciaa kun ei tänä vuonna ole ruotsalaisia naispuolisia vaihtareita. Niinpä Aki-sensei kysyi minulta, haluaisinko mennä. Päätin että miksikäs ei. Kävin kerran harjoittelemassa kulkueen lasten kanssa ja sain tehtäväkseni opetella yhden ruotsinkielisen runon varsinaista esiintymistä varten. Lapset olivat tosi söpöjä! Lisäksi ruotsiseuran tilat olivat uskomattomat… Ruotsiseuran toimisto sijaitsee n. 30 minuutin junamatkan päässä Sapporon keskustasta ympäristössä, joka muistuttaa erehdyttävästi ruotsalaista maaseutua. Kyllä, tarkoitan mitä sanon. Siellä on nimittäin kylällinen ruotsalaisen talovalmistajan punaisia puutaloja keskellä maanviljelyaluetta. Täytyy sanoa että leuka loksahti kun tämä näky tuli ensi kertaa vastaan. Harjoitusten jälkeen minulle tarjottiin maittava lounas toimiston viereisessä ravintolassa. 

Ruotsiseuran toimiston ohessa sijaitseva myyntitila/sali

Itse tapahtumapäivänä saavuin paikalle reipas tunti ennen h-hetkeä. Kävimme nopeasti läpi kävelyreitin yläkerran portaista salin keskelle, ja sitten olikin aika pukeutua asianmukaisesti ja hermoilla. Kuvittelin koko ajan, että olisimme vielä harjoitelleet ohjelman kerran läpi, mutta ei, seuraavaksi tuli vain ilmoitus ”pari minuuttia lähtöön”, ja sitten sitä mentiin. Hermoilustani huolimatta kaikki meni ihan hyvin ja hyvinkin nopeasti. Jälkeenpäin sain vaivojeni palkaksi vielä 100 000 jeniä (=100 euroa). Ei siis valittamista senkään puolesta, mutta ennen kaikkea kokemus oli hauska.

Ja tässä todistusaineistoa että tämä Lucia-juttuni ei ole vain huonoa pilaa (niin kuin se minusta vieläkin osaksi tuntuu olevan, olenhan Suomessa yleensä perinteisen Lucia-neidon vastakohta)

Ennen esitystä lasten kanssa

Tässäpä kaikki nyt tältä erää, seuraava merkintä tulee varmaan jossain vaiheessa ensi viikkoa. Olen nimittäin menossa seminaarini kanssa käymään Kyushulla. Lähdemme torstai-aamuna ja palaamme lauantaina iltapäivällä.