Tehopäivä

8. lokakuuta, maanantai

Maanantai oli kansallinen vapaapäivä, ilmeisesti Tokyon olymppialaisten muistoksi järjestettävä liikuntapäivä. Teeman mukaisesti lähdimme Keikain, Sachin, Ryon, Turon ja Pauliinan kanssa reippaina jo yhdeksän aikoihin autolla kohti Sapporon lähistöllä sijaitsevaa vuorta (tarkoituksenamme siis kiivetä huipulle). Vuoren juurella pysähdyimme kysymään tarkempaa tietä vihanneskojua pitäneeltä naiselta, ja saimme maistaa tuoreita päärynöitä teetä ja pähkinöitä. Hassua kyllä, mutta jo noin puolen tunnin ajomatkan päässä Sapporosta tunnelma oli hyvin maalaismainen ja rauhallinen, vaikka vuoren juurella sijaitsevalla parkkipaikalla olikin useita muiden kiipeilijöiden autoja. 

Valmiina kiipeämään!

Reitin alussa sijaitsevalta alttarilta pyydettiin turvallista matkaa.

 Kokemuksena tämä kiipeämisurakka oli jotain sanoinkuvaamattoman hienoa ja unohtumatonta tasaiseen maastoon tottuneelle suomalaiselle. Kiipeäminen tapahtui kapeita ja paikoin todella jyrkkiä polkuja pitkin toisinaan hyvinkin lähellä kohtalokkaita pudotuksia. Jo alun nousu tuntui uskomattomalta ponnistukselta pohjelihaksille, mutta pikku hiljaa kiipeämiseen tottui ja maasto kävi myös vaihtelevammaksi. Kasvillisuus oli todella rehevää ja kaunista, vielä ei juuri näkynyt merkkejä syksyn ruskasta. Vastaantulijoita ja kanssakiipeilijöitä tervehdittiin kohteliaasti, tsempattiin ja kehotettiin olemaan varovaisia. Suuriosa ohitustilanteista oli polun kapeuden vuoksi tehtävä siten, että toinen ryhmä pysähtyi tien sivuun toisten edetessä. Kiipeämässä oli hyvin monenikäistä retkikuntaa, jopa ala-asteikäisen näköisiä lapsia ja varmasti useita reilusti yli viisikymppisiä. Täytyy kunnioittaa japanilaisten kuntoa ja halukkuutta liikuntaan, vaikka toisaalta vuoren maisemat kyllä olivat aivan riittävä palkinto pienelle hikoilulle. Ainakin toistaiseksi vuoristomaisemat jaksavat vielä vetää allekirjoittaneen hyvin hiljaiseksi majesteettisuudellaan. 

Huipulla.

Kiipeämisen jälkeen suuntasimme vatsat kiljuen vuoren juurella sijaitsevalle maatilalle, jossa saattoi ruokailun lisäksi kalastaa ja ratsastaa (itse tosin tyydyimme vain ruokailupuoleen). Grillattu liha, kasvikset ja riisipallot maistuivat todella hyviltä parin tunnin patikoinnin jälkeen. Kun kaikkien mahat oli saatu täytettyä ääriään myöten, oli aika suunnata sunnuntaiseen onsenkylään peseytymään. Tämänkertainen onsen oli paljon sunnuntaina testattua isompi, ja kiipeämisen jälkeen kylpeminen tuntui erityisen taivaalliselta. Kylvyn jälkeen lepoalueella syöty jäätelö kruunasi kaiken. (Kylpylöissä tosiaan on erilliset laajat lepotilat, joissa kaikki kylvystä maksaneet asiakkaat saavat vapaasti oleskella, ruokailla tai vaikka nukkua ilman aikarajoituksia).

Kiipeilijöiden tuokapöytä.

Osa asiakkaista kalasti itse oman ruokansa.

Kylpylän maskottien kanssa.

Okonomiyaki paistumassa (ja valmista okonomiyakia lautasilla)

Päivän huipuksi illalla mentiin vielä Takin luokse kokkaamaan yhdessä okonomiyakia. Okonomiyaki on printeinen japanilainen ruoka, jossa vedestä, jauhoista, kananmunasta ja kaalista tehty taikina paistetaan pannulla yhdessä lihan tai merenelävien kanssa. Valmis lätyskä syödään erityisen kastikkeen, majoneesin, kuivatusta kalasta tehdyn silpun ja merileväsilpun kera. Japanilaiseen tapaan todella herkullista myös tämä ruoka!