Sunnuntai 23. syyskuuta
Vietin aamupäivän tutustumalla tarkemmin läheisellä Sooenin
juna-asemalla sijaitsevan Aion-tavaratalon valikoimaan. Tämä asuntolakin on
nimetty Sooeniksi, joten asema ja kauppa ovat tosiaan ihan mukavan lähellä.
Sekä vaatteet että ruoka näyttivät sopivan hintaisilta. Kävin samalla lounaalla
japanilaisessa ”perheravintolassa”. Niiden ruokavalikoima on laaja ja hinnat
kohtuu edulliset, joten herkullinen sienipasta-annos, salaatti ja keittokupillinen
päätyivät mahaani n. 8 eurolla.
Iltapäivällä tapasimme yhdessä muiden suomalaisten
vaihtarien ja Erkin kanssa paikallisen suomenkielen opettajan, Aki-sensein
Sapporon asemalla. Tästä alkoikin odotettua paljon pidempi ja hauska ilta.
Ensimmäinen etappi oli kaupunkia halkovassa isossa
Oodori-puistossa järjestetty syysfestivaali, joka tarjosi erilaisia ruoka- ja
juomakojuja aina saksalaisesta oluesta kebabiin ja japanilaistyylisiin
makeisiin.
Seuraavassa kuvia festivaalilta:
Erkki osti kauriinlihaa. Se oli herkullista! |
Maistiaisa jaettiin auliisti. Tässä oli tarjolla kalaa ja katkarapuja. |
Samu selvittämässä sijaintia kartasta. |
Milla : ) |
Kun festivaali oli kuuden aikoihin katsastettu, siirryimme
syömään illallista perinteiseen yakiniku-ravintolaan. Yakiniku tarkoittaa
kirjaimellisesti paistettua lihaa, mutta Suomesta poiketen asiakkaat paistavat
tilaamansa lihan ja kasvikset itse pöytään tuotavilla minigrilleillä. Tämä on
hauska tapa seurustella ruokailun lomassa, ja ohueksi siivutettu liha myös
maistuu parhaalta suoraan grillistä noukittuna. Kaikki ruokailijat osallistuvat
”ruuanlaittoon” asettelemalla tilattuja aineksia grilliin ja kääntelemällä
niitä. Mieleinen suupala noukitaan suoraan grillistä samoilla puikoilla kun
haluttu kypsyysaste on saavutettu. Aterian lisäksi tilasimme totta kai nomihoudain,
eli sekä alkoholillisia että alkoholillisia juomia sai tilata syömisen ajan
niin paljon kuin halusi tiettyä maksua vastaan. Koko aterian hinnaksi muodostui
2500 jeniä/henkilö, eli n. 25 euroa. Hieman hintavampaa kuin normaali ruoka,
mutta väitän että pelkkä nomihoudai (jos sellainen joskus Suomeen
lanseerattaisiin) maksaisi kotona enemmän.
"kokkausta" |
myös vihanneksia löytyi |
Syömään! |
Syömisen jälkeen siirryimme aikaisen ajankohdan vuoksi
karaokeen. Nyt on siis korkattu tämäkin hauskuus tältä vuodelta. Japanilaisessa
karaokessa tosiaan Suomesta poiketen vuokrataan aina oma huone kaveriporukkaa
varten, jossa sitten kukin voi laulaa vuorollaan valtavalta kappalelistalta
haluamansa laulun ja juoda haluamiaan huoneeseen tilattavia juomia. Illan
kappalevalinnat vaihtelivat japanilaisesta iskelmästä eli enkasta nykyiseen
japanilaiseen pop-musiikkiin ja vanhoihin länsimaisiin klassikoihin. Mahtuipa
mukaan myös yksi suomalaisen HIM-yhtyeen kappale. (Kappalevalikoimat ovat siis todellakin
laajat, kun jopa Suomalaisia kansainvälisesti menestyneitä bändejä löytää
helposti.)
Karaoken jälkeen oli vuorossa opettajan suosima oikein
tyylikäs ja rauhallinen jazz-baari. Ja toki täälläkin nomihoudai, edulliseen n.
15 euron hintaan. Itse tosin lopetin alkoholijuomien juomisen jo parin annoksen
jälkeen ja tyydyin tilaamaan vettä muiden jatkaessa. : )
Jazz-baarin jälkeen kuvittelin meidän jo lähtevän kotia
kohti (kello oli siinä yhden maissa), mutta senseillä oli vielä yksi paikka
mielessään. Hän johdatti meidät kellarikerroksessa sijaitsevaan, uskomattoman
tyylikkääseen ja pieneen baariin, jonka pinta-ala oli n. 2mX15m. Sellaisia
paikkoja ei Suomessa voisi ikinä kuvitellakaan näkevänsä. Tämä oli siis juuri
sellainen baari mitä olette ehkä nähneet joissain elokuvissa ja joihin ei
todellakaan löydä, ellei satu tietämään paikkaa. Aikomuksena oli ilmeisesti
juoda yhdet ja lähteä melko pian, mutta juuri kun itse olin henkisesti
valmistautumassa lähtöön, pieneen baariin pelmahti toinen suunnilleen meidän
porukkamme kokoinen joukko juhlijoita. Teimme uudelle porukalle tilaa, ja tästä
seurasi vilkas ja hauska keskustelu ja tarjosipa ramen-ravintolan omistajiksi
osoittautunut pariskunta meille kaikille vielä juomatkin. Tämän seurauksena
ilta venyi todella myöhään, mutta onneksi älysin itse pysytellä mehu- ja
kokislinjalla, joten tästä ikimuistoisesta illasta ei seurannut muuta kuin
väsymys seuraavaan päivään.
Appelsiinimehua fiinissä baarissa - käy se näinkin! |
Tuo yakiniku muistuttaa aika paljon eurooppalaista raclettea ( ainakin Sveitsissä ja Saksassa), jossa jokainen paistaa pikku "pannuilla" itselleen grillissä lihaa ja/tai kasviksia sekä juustoa.
VastaaPoistaHaa eli tällaista löytyy siis myös Euroopasta! : D
Poista